Jaa

Kuva: Elina Ylä-Mononen

Kuva: Elina Ylä-Mononen

Miten Venäjä-suhteita tulisi hoitaa? Tulisiko Suomen liittoutua sotilaallisesti? Tänään The Ulkopolitistin eduskuntavaalihaastattelussa 4/8 on vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. ”Vaalipolitist”-haastattelusarja käy läpi kaikkien merkittävimpien eduskuntapuolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Pikkuparlamentin ravintolan lounas on lopuillaan, ja tunnelma kuppilassa on varsin rauhallinen. Kansanedustajat ovat pikkuhiljaa lähdössä eduskunnasta maakuntiin, moni kampanjoimaan. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Paavo Arhinmäki ottaa aikaa kiireisestä aikataulustaan vastatakseen The Ulkopolitistin kysymyksiin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Haastattelussa lähdetään vakavassa hengessä liikkeelle Ukrainan kriisin vaikutuksista Euroopan ja Suomen turvallisuusympäristöön. Arhinmäki toteaa ensi kädessä, että vaikka Venäjän toimintamallit Ukrainan kriisissä eivät ole hyväksyttäviä, ne eivät suoranaisesti uhkaa Suomea. Arhinmäki myöntää, että itämerellä jännitys on kasvanut ja pitääkin tärkeänä, ettei jännitys ainakaan lisääntyisi. “Suomen Nato-jäsenyys, jota nyt on väläytelty entistä voimakkaammin Ukrainan konfliktin ja kriisin takia, niin se ei varmastikaan vähentäisi – – jänniteitä Itämerellä, pikemminkin lisäisi niitä”

Arhinmäki arvioi, että Itä-Ukrainassa on syntynyt Transnistrian kaltainen jäätynyt konflikti. Hänen mukaansa tilanne on huono mutta toteaa myös, että “jäätynyt konflikti on parempi kuin avoin aseellinen selkkaus”. Arhinmäen mukaan Ukrainan tilanne osoittaa Euroopassa olevan alueita, joiden status on “hankala”. Sivumennen Arhinmäki kertoo kerran käyneensä Transnistriassa, Moldovasta yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneessa ”valtiossa” – tosin hieman salaa. Suomen jalkapallomaajoukkueen pelatessa EM-karsintaottelua Moldovassa Arhinmäki pääsi vierailemaan alueella, mutta rajalla ei saanut missään nimessä kertoa olevansa länsimainen poliittikko, vaan aivan tavallinen turisti. Hän muistelee alueen olleen “maailman erikoisimpia paikkoja”.

Suomen suhteet Venäjään – sekä tapa hoitaa Venäjä-suhteita osana EU-politiikkaa – ovat olleet Ukrainan kriisin myötä koetuksella. Kun Arhinmäeltä kysyy, miten suhteita tulisi hoitaa Venäjän ihmisoikeustilanteen heiketessä, toteaa hän heti kärkeen, että “vasemmistoliittohan on ollut – ehkä vihreiden ohessa – se, joka on kaikkein eniten viime vuosien aikana kritisoinut Venäjän sananvapaustilannetta ja demokratiatilannetta”. Arhinmäki muistelee hieman huvittuneena sitä, kun hän ministerinä kritisoi Venäjää, ja sai tästä syystä itse osakseen kritiikkiä – viitaten kenties vuoden 2013 yleisurheilun MM-kisojen sateenkaarilippukohuun. Kysymykseen Suomen ulkopolitiikan sovittamisesta EU-linjaan Arhinmäki vastaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei voida hoitaa ainoastaan EU:n kautta. Hän pitää esimerkiksi arvokkaana, että tasavallan presidentti voi hoitaa Venäjä-suhteita kahdenvälisesti. ”Venäjä on [Suomen] rajanaapuri, ja meillä pitää olla kahdenvälisiä suhteita, joita ei voi hoitaa Brysselin kautta”. Vastakkainasettelua Suomen ja Venäjän välille Arhinmäki ei kaipaa, sillä Venäjä on tärkeä viennin ja kulttuurisuhteiden kannalta. “Vaikka ei Venäjän johdon kanssa olla samaa mieltä, se ei tarkoita, että pitäisi ruohonjuuritason suhteita heikentää, vaan vahvistaa entisestään.”

Lisääntynyttä vastakkainasettelua ei Arhinmäki myöskään kaipaa Suomen turvallisuuspolitiikkaan – ainakaan sotilaallisen liittoutumisen muodossa. “Sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla on mahdollista käydä vuoropuhelua – – sen pitäisi olla Suomen rooli”. Arhinmäki myös tyrmää ajatuksen EU-armeijasta: “Ajatuskin siitä, että Suomen puolustusvoimista päätettäisiin Brysselissä – – on ihan absurdi.” Hänen mielestään EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimessä pitäisi sotilaallisen liittoutumisen sijaan olla yhteinen toiminta YK:ssa ja rauhanturvaoperaatioissa. Sotilaallisessa yhteistyössä Ruotsin – toisen sotilaallisesti liitoutumattoman maan – kanssa Arhinmäki ei sen sijaan näe ongelmaa, ja arvioikin, että esimerkiksi joissakin asejärjestelmähankinnoissa yhteistyö voisi tuoda säästöjä. Kaiken perustalla on Arhinmäen mielestä kuitenkin se, että “Suomella tulee olla itsenäiset puolustusvoimat”.

Jihadistisista ryhmistä sekä Syyriaan ja Irakiin Suomesta lähteneistä vierastaistelijoista – hieman toisenlaisista turvallisuusuhista – puhuttaessa Arhinmäki arvioi, että ääri-islamistisia terroritekoja voisi tapahtua myös Suomessa. Hän tosin muistuttaa, että ”Pohjoismaiden historian pahimman terroriteon teki valkoinen, kristitty, keski-ikäinen mies.” Huolestuttavana ja vaarallisena Arhinmäki pitääkin muslimien tai maahanmuuttajien leimaamista turvallisuusriskeiksi. Hänen mukaansa rasismi, syrjintä sekä maahanmuuttajien vieraantuminen yhteiskunnasta nimenomaan edesauttavat ääriuskonnollisten ryhmien rekrytointia. Syyriasta ja Irakista palaavien kohdalla Arhinmäen mukaan tulee arvioida, minkälaista tukea he tarvitsevat päästäkseen irti näistä ryhmistä. Lisäksi hän painottaa, että kaikki Syyriaan lähtijät eivät suinkaan ole lähteneet taistelijoiksi ISIL:in riveihin, vaan myös auttamaan. ”Osa on saattanut lähteä sinne sen vuoksi, että tilanne on karmea.”

Siirryttäessä keskustelemaan kehitysyhteistyöstä Arhinmäki linjaa, että lähtökohtana tulee olla vähemmän kehittyneiden maiden kasvu, joka saavutetaan esimerkiksi koulutusta parantamalla. ”Erityisesti tyttöjen koulutuksen parantaminen, seksuaaliterveys, lisääntymisterveys – – ovat ratkaisevia. Kun tyttöjen ja naisten asemaa saadaan vähemmän kehittyneissä maissa vahvistettua, koulutusta vahvistettua, niin se on paras tapa nostaa maita äärimmäisestä köyhyydestä.” Aivan lopuksi hän toteaa painokkaasti, että Suomen kehitysyhteistyön keskiössä tulisi olla demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen. Arhinmäen mukaan tärkeintä on pitkäjänteinen, pysyvää kehitystä edistävä kehitysyhteistyö: ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy.”

Muut Vaalipolitist -sarjan haastattelut:

Osa 5: Olli Rehn: Voidaan kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos EU ei olisi reagoinut

Osa 4: Paavo Arhinmäki: Ukrainan kriisi ei uhkaa Suomea

Osa 3: Ville Niinistö: Suomen pitää edistää arvojaan johdonmukaisesti

Osa 2: Carl Haglund: Maailma on muuttunut, puolustusmäärärahat riittämättömiä

Osa 1: Päivi Räsänen: Sota on saapunut Euroopan alueelle

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa