Jaa

Viime viikon aikana vierastaistelijailmiö sai merkittävästi huomiota Suomessa. Kolme Syyriasta palannutta henkilöä vangittiin, ja yksi henkilö vangittiin poissaolevana. Kyseisten henkilöiden profiileja ja taustoja on käsitelty verrattaen kattavasti kotimaisessa mediassa, mutta konkreettisia todisteita tai julkista tietoa miesten toimista Syyriassa tai heidän väitetyistä siteistään Islamilaiseen valtioon on toistaiseksi esiintynyt äärimmäisen vähän. Tiedon vähyys ja pirstaleisuus näkyy keskustelussa yleisemminkin. Viranomaistiedotus vierastaistelijailmiöstä, sen syistä ja mahdollisista seurauksista on ollut vähäistä, erityisesti ennen ”Abu Shuayb as-Somalin” esiintymistä Islamilaisen valtion propagandavideolla elokuun alussa.

Tiedon puute ei kuitenkaan ole estänyt aiheella spekulointia. Julkisessa keskustelussa on jo pitkään heijastunut näkyvästi yleinen huoli vapaaehtoisten motiiveista matkustaa konfliktialueelle, toiminnasta konfliktialueella sekä konfliktialueelta palaavien henkilöiden muodostamasta potentiaalisesta uhkasta kotimaassa. Ovatko palaavat vierastaistelijat uhka Suomelle? Miten näihin vangittuihin yksilöihin pitäisi suhtautua? Ovatko julkisuudessa esiintyneet huolet aiheellisia? Näitä kysymyksiä silmälläpitäen tämä kirjoitus pyrkii käsittelemään Suomesta Syyriaan kohdistunutta vapaaehtoisvirtaa vierastaistelijailmiön ja globaalin jihadismin laajemmassa kontekstissa, sekä antamaan vastauksen julkisessa keskustelussa esiintyviin kysymyksiin tutkijan näkökulmasta. Hyvä lähtökohta tälle keskustelulle on vierastaistelijailmiöön keskeisesti liittyvät faktat ja käsitteet.

Suomesta Syyriaan (ja Irakiin): Vapaaehtoiset ja vierastaistelijat

Syyskuun 10. julkaistussa väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksessa todetaan, että Suomesta Syyriaan matkustaneita on vähintään 44, tosin jo tuolloin numero viittasi Irakiin ja Syyriaan matkustaneisiin. Tämä määrä viittaa todennäköisesti Suojelupoliisin identifioimiin lähtijöihin. Helsingin Sanomien Jarmo Huhtanen arvioi lähteneiden määrän olevan noin neljänneksen suurempi, sillä ”Syyriassa on arviolta kymmenkunta suomalaistaustaista taistelijaa, joiden nimet eivät ole tiedossa.” Eli tällöin vähintään noin 44–55 henkilöstä, jotka ovat vapaaehtoisesti matkustaneet konfliktialueelle tähän mennessä. Suojelupoliisi ei ole tarkentanut, millä kriteerein se on lisännyt konfliktialueita yksilöitä omaan arvioonsa, mutta vapaaehtoisten joukon voidaan arvella pitävän sisällään tyypillisiä konfliktialueelle pyrkiviä toimijoita. Tällaisia ovat muun muassa:

  • humanitaariset auttajat, jotka pyrkivät auttamaan konfliktialueen siviiliväestöä humanitaarisin keinoin joko osana konfliktialueella toimivia ad hoc organisaatioita tai epävirallisessa kapasiteetissa toimivina yksilöinä. Tähän eivät kuitenkaan lukeudu henkilöt, jotka matkustavat konfliktialueelle osana kansainvälisesti toimivaa humanitaarista avustusjärjestöä;
  • palkkasoturit, jotka myyvät ammattitaitoaan rahallista korvausta vastaan. Palkkasoturit eroavat muista aseellisista toimijoista siten, että heidän ensisijainen motiivinsa konfliktialueelle on työstä saatu merkittävä korvaus;
  • diasporakapinalliset, jotka osallistuvat konfliktialueelle, johon heillä on kiinteä side esimerkiksi kansalaisuuden tai sukulaissuhteiden kautta;
  • vierastaistelijat, jotka pyrkivät osallistumaan konfliktiin osana alueella toimivaa aseellista ryhmää. Toisin kuin diasporakapinallisilla, vierastaistelijoilla ei ole olemassa olevaa sidettä konfliktialueelle ja heidän ensisijainen motiivinsa konfliktialueelle matkustamiseen on ideologinen ja/tai identiteettisidonnainen;
  • kansainväliset terroristit, jotka hakevat turvasatamaa tai kouluttautumismahdollisuuksia konfliktialueelta, mutta keskittyvät konfliktialueen ulkopuoliseen, siviiliväestöön kohdistuvaan poliittiseen väkivaltaan;
  • perheenjäsenet, jotka lähtevät konfliktialueelle pyrkivän henkilön seurassa. Tämä on ollut yleistä etupäässä jihadististen vierastaistelijoiden keskuudessa;
  • Sekalaiset muut toimijat, jotka ovat marginaalinen osa konfliktialueelle suuntautuvaa ihmisvirtaa.

Normaalisti, selvä enemmistö konfliktialueelle suuntaavista yksilöistä on nuoria miehiä, jotka pyrkivät osallistumaan aseelliseen toimintaan. Tämä pitää paikkansa myös Suomen tapauksessa virallisten ja raporttien mukaan. Aseelliseen toimintaan lukeutuvia toimijatyyppejä ovat palkkasoturit, diasporakapinalliset, kansainväliset terroristit sekä vierastaistelijat. Mutta koska virallisissa arvioissa tai kommenteissa ei esiinny toimijakohtaista erittelyä, ei ole varmaa mitkä kaikki näistä toimijatyypeistä esiintyvät Suomesta Syyriaan suuntautuneessa vapaaehtoisten virrassa.

Suurella todennäköisyydellä valtaosa aseelliseen toimintaan pyrkivistä ovat kuitenkin vierastaistelijoita. Muista toimijoista on vähänlaisesti viitteitä julkisessa keskustelussa. Alueelle on mahdollisesti matkustanut palkkasotureita, joskin toinen selittävä teoria tälle on väärän käsitteen käyttäminen julkisessa keskustelussa, sillä myös muille aseellisille toimijoille maksetaan usein rahallista korvausta. Diasporakapinallisista ei ole myöskään ollut viitteitä, pois lukien yksi Irakiin matkustanut henkilö, joka ei kuitenkaan päätynyt harjoittamaan aseellista toimintaa. Kansainvälisestä terrorismista ei ole viitteitä, eivätkä edes Islamilaisen valtion riveihin liittyneet Suomesta lähteneet vierastaistelijat ole ilmaisseet haluaan toteuttaa terrori-iskuja alkuperämaassaan tai konfliktialueen ulkopuolella – ainakaan tähän mennessä – toisin kuin monet muut länsimaista lähteneet vierastaistelijat. On kuitenkin hyvä huomioida, että kokeneet jihadistit, jotka ovat todellinen uhka länsimaille, tuskin ilmoittavat avoimesti tavoitteistaan ja toiminnastaan. Kyse on pikemminkin kokemattomien mutta radikalisoituneiden nuorten jihadistien uhosta.

Vierastaistelijoilla ei ole selkeää yhteistä profiilia tai samoja motiiveja. Tämä korostuu erityisesti Afganistanin ja Syyrian tapaisissa konflikteissa, joissa vapaaehtoisten ja vierastaistelijoiden virta konfliktialueelle on suurinumeroinen. Pelkästään Syyriaan arvellaan matkustaneen noin 1200015000+ sunnimuslimivierastaistelijaa yli 80 eri maasta yli kolmen vuoden aikana – tosin monien maiden tapauksessa ei ole selvää, viittaavatko heidän viralliset arvionsa vierastaistelijoihin vai vapaaehtoisiin yleisemmin.

Syyrian sisällissodan kehittyminen sektaarisempaan suuntaan, kalifaatin julistus sekä jihadistiryhmien – erityisesti Islamilaisen valtion – menestys ja näkyvä rooli Syyriassa ovat kuitenkin muuttaneet motiivien monimuotoisuutta, joka oli havaittavissa ainakin kesään 2013 asti. Esimerkiksi Thomas Hegghammer on arvioinut, että tällä hetkellä Syyriaan matkaavia vierastaistelijoita motivoi etupäässä uskonnolliset syyt sekä halu auttaa Islamilaista valtiota. Tämä heijastuu siinä, minkälaiseen ihmisryhmään konflikti pääosin vetoaa, ja minkälaisia henkilöitä konfliktialueelle pääsääntöisesti on matkustanut viime viimeisen vuoden aikana. Luotettavaan tiedonsaantiin liittyvistä ongelmista johtuen, epäselväksi usein jää kuinka moni konfliktialueelle pyrkivä lopulta onnistuu liittymään osaksi aseellista ryhmää sekä ottamaan osaa aseelliseen toimintaan. Tähän luonnollisesti vaikuttavat monet eri tekijät, joihin tämän kirjoituksen viitekehyksessä ei ole tilaa käsitellä.

Vierastaistelijat jihadistiryhmien riveissä

Ei ole täysin selvää, mihin aseellisiin ryhmiin Suomesta lähteneet vierastaistelijat ovat liittyneet. Tähän mennessä julkisuudessa on mainittu pelkästään kolme ryhmää. Islamilainen valtio (aiemmin Isis); tsetseenijohtoinen Kataib al-Muhajirin, joka myöhemmin nimesi itsensä uudelleen Jaish al-Muhajirin wal-Ansariksi, ja myöhemmin menetti merkittävän määrän taistelijoitaan Islamilaiselle valtiolle; sekä al-Qaida-verkostoon kuuluva Jabhat al-Nusra, josta käsin ainakin yksi suomalainen on ajautunut Islamilaisen valtion riveihin. Suurin osa julkisuuteen tulleista taistelijoista on liittynyt Islamilaiseen valtioon, ja Suomesta lähteneiden vierastaistelijoiden enemmistö on todennäköisesti liittynyt sen riveihin.

Tällaisiin ryhmiin liittyvät etupäässä radikalisoituneet sunnimuslimit (henkilöt, joiden maailmankatsomus oikeuttaa väkivaltaisen aktivismin globaalin jihadismin viitekehyksessä). Esimerkiksi MTV3:n mukaan Supon Jyri Rantala on todennut, että Islamilaisen valtion riveihin liittyneet ovat olleet ”erittäin radikaaleja” – tosin selvää ei ole, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Tämän pohjalta on ymmärrettävää, että aseelliseen toimintaan jihadistisessa viitekehyksessä osaa ottavat tai ottaneet vierastaistelijat ovat ensisijainen huolenaihe turvallisuusviranomaisille ja poliittisille päättäjille. Ylikansallisten ideologien – kuten 1980-luvulta lähtien ”klassisen” ja globaalin jihadismin – kautta mobilisoituneet nähdään potentiaalisina yhteiskunnallisina uhkina johtuen jihadistisen radikaalista ideologiasta ja maailmakatsomuksesta, sekä jihadististen toimijoiden väkivaltaisesta aatteellisesta ja toiminnallisesta länsivastaisuudesta. Kaikki jihadistiryhmät, ei pelkästään Islamilainen valtio, pitävät länsimaita vihollisenaan, vaikkakin 99% jihadistien toteuttamista iskuista 2010-2013 välillä kohdistui ”lähiviholliseen” länsimaiden ulkopuolella.

Jihadistisiin ryhmiin liittyvät vierastaistelijat – myös Suomesta – osaltaan luovat, ylläpitävät ja vahvistavat globaalin jihadismin aatetta ja sen ideologisessa viitekehyksessä toimivia aseellisia ryhmiä. Al-Qaida on syntynyt Afganistaniin vuosina 1985–1992 kohdistuneen vierastaistelijavirran seurauksena, ja Irakin al-Qaidan riveissä taisteli Irakin sektaarisen sisällissodan aikana merkittävä määrä muualta alueelta tulleita vierastaistelijoita. Yhtälailla Islamilaisen valtion voimistumiseen vaikutti merkittävästi Syyriaan kohdistunut vierastaistelijavirta, jonka myötä vierastaistelijat ovat palanneet myös Irakiin. Syyriaan kohdistunut vierastaistelijavirta mitä todennäköisimmin pitkittääkin globaalin jihadismin elinkaarta vähintään yhdellä sukupolvella, jonka vaikutukset tuntuvat etupäässä Lähi-idässä, mutta se heijastuu myös länsimaihin. Konkreettisimpina uhkina ovat palaavien vierastaistelijoiden suorittamat terrori-iskut, jotka tulevat lisääntymään tulevaisuudessa, sekä globaalin jihadismin muiden lieveilmiöiden (väkivaltaisten ja väkivallattomien) yleistyminen.

Palaavat vierastaistelijat ja kansainväliset terroristit

Miten Suomesta Syyriaan – ja vähemmässä määrin Irakiin – suuntautunut vierastaistelijavirta vaikuttaa kotimaiseen turvallisuustilanteeseen? Suojelupoliisi on jo korottanut terrorismin uhka-arviota, johtuen Suomesta ulkomaille lähtevien vierastaistelijoiden sekä ulkomailta Suomeen palaavien vierastaistelijoiden määrän lisääntymisestä. Tämä huoli on aiheellinen. Jihadistisiin ryhmiin liittyvät voivat kokemustensa perusteella radikalisoitua entisestään, joka mahdollistaa siirtymisen vierastaistelijasta kansainväliseksi terroristiksi, jälkimmäisen ollessa harvinaisempi ilmiö länsimaisten radikalisoituneiden sunnimuslimien keskuudessa.

Kotimaisessa kontekstissa tiedon puute on merkittävä ongelma uhkan arvioinnissa. Laajemmin, kuten Hegghammer arvioi, vierastaistelijat harvoin matkustavat konfliktialueelle aikeenaan kouluttautua ja palata iskeämään kotimaassaan. Pieni vähemmistö radikalisoituu kokemustensa perusteella ja motivoituvat toteuttamaan iskuja palattuaan. Tämän vähemmistön suhteellinen määrä muihin palaaviin vierastaistelijoihin vaihtelee luonnollisesti konfliktien välillä, mutta siihen vaikuttaa erityisesti se, toimiiko konfliktialueella aseellista ryhmää, joka pyrkii strategiassaan priorisoimaan konfliktialueen ulkopuolisia terrori-iskuja. Islamilaisen valtion tapauksessa ryhmätason strategisesta priorisoinnista ei ole viitteitä, mutta siitä ei ole myöskään tietoja saatavilla. Mikäli tällaista priorisointia ei tällä hetkellä ole, ei se kuitenkaan ole takuu asiantila jatkumisesta tulevaisuudessa. Islamilaisen valtion prioriteetit voivat muuttua, erityisesti mikäli ryhmän sotaonni Irakissa ja/tai Syyriassa kääntyy, ja/tai sen kilpailu al-Qaidan kanssa globaalin jihadiliikkeen johtajuudesta kääntyy jälkimmäisen eduksi.

Vierastaistelijakokemusten oppien myötä globaalin jihadismin aatteeseen sitoutuneet suorittavat taistelijakokemusta omaamattomia radikalisoituneita jihadisteja sofistikoituneempia ja tuhovoimaisempia iskuja. Ja kuten Petter Nesser on todennut, palanneilla vierastaistelijoilla on keskeinen rooli jihadistisessa terrorismissa Euroopassa. Vähintään yksi palannut vierastaistelija oli mukana suurimmassa osassa (n. 70 %) terrori-iskusuunnitelmista ennen vuotta 2008 sekä noi puolessa (yli 50 %) sen jälkeen. Syyrian tapauksessa ei ole vielä selvää, mikä palaavien vierastaistelijoiden osuus on iskuissa ja iskuyrityksissä, mutta Euroopassa on jo nähty yksi onnistunut isku ja useampi iskusuunnitelma.

Suurelle osalle vierastaistelijakokemukset johtavat kuitenkin muunlaisiin lopputuloksiin. Iso-Britanniaan palanneita pohjoisafrikkalaisia vierastaistelijoita tutkinut Jonathan Gitzens-Maher on arvioinut palaavien jihadistisiin ryhmiin liittyneiden vierastaistelijoiden jakautuvan neljään kategoriaan:

  • niihin, jotka matkustavat konfliktialueille uskonnollisista syistä, mutta kokemustensa myötä jättävät radikaalin aktivismin ja maailmankuvan taakseen. Jotkut saattavat jopa syvästi katua osallisuuttaan väkivaltaiseen konfliktiin
  • niihin, jotka kokemustensa siivittämänä pyrkivät paluunsa jälkeen aktiivisesti ehkäisemään muita matkustamasta konfliktialueelle
  • niihin, joille konfliktialueen ja väkivaltaiseen konfliktiin osallistumisen todellisuus on ollut liikaa, mutta jotka palattuaan jatkavat romantisoidun kuvan levittämistä väkivaltaiseen konfliktiin osallistumisesta jihadismin viitekehyksessä (näihin viitataan julkisessa keskustelussa usein ”jihad-turisteina”)
  • niihin, jotka kokemustensa myötä sitoutuvat yhä tiiviimmin jihadistista ideologiaa, liikehdintää ja jihadistisessa viitekehyksessä toimivia aseellisia ryhmiä.

Kokemustensa kautta radikalisoituneet jihadistiveteraanit on ehdottomasti ongelmallisin ja todennäköisesti uhkaavin kategoria palaavien vierastaistelijoiden kontekstissa, mutta myös jihad-turistit voivat aiheuttaa ongelmia erityisesti pyrkimällä radikalisoimaan, inspiroimaan ja/tai rekrytoimaan lähipiiriään jihadistisen liikehdinnän pariin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut muualla, palaavat vierastaistelijat voivat aiheuttaa turvallisuusuhkia Suomelle monella tapaa. Ensiksi, jihadististen ryhmien riveissä taistelleet palaavat taistelijat voivat pyrkiä toteuttamaan terrori-iskuja, mutta tämän arvioiminen on käytännössä mahdotonta. Se vaatisi lisätietoa erityisesti siitä, mikä on motivoinut yksittäisiä vierastaistelijoita matkustamaan konfliktialueelle sekä liittymään jihadistiseen ryhmään, ja miten kokemukset konfliktialueella ovat vaikuttaneet heidän ajatusmaailmaansa. Todennäköisempää on, että ongelmallisiin kategorioihin kuuluvat palaajat laajentamaan Suomen radikaali-islamistista yhteisöä esimerkiksi radikalisoimalla lähipiiriinsä kuuluvia sekä vahvistamaan jihadistista liikehdintää tuomalla siihen mukaan muita radikalisoituneita tai radikalisoitumisvaarassa olevia yksilöitä. Tästä sosiaalisiin verkostoihin pohjautuvasta vertaisrekrytoinnista on jo selkeitä viitteitä Suomessakin Syyriaan kohdistuneen vierastaistelijavirran kontekstissa, erityisesti sosiaalisen median välityksellä – erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Sosiaalisen median kehitys tekee myös vaikeammaksi sen, että vastaavanlaista toimintaa voidaan rajoittaa tulevaisuudessa epäämällä vierastaistelijoiden paluu maahan. Kuten Syyrian tapauksessa on nähty, Suomesta lähteneet vierastaistelijat voivat yhtä hyvin pyrkiä inspiroimaan, radikalisoimaan ja rekrytoimaan ulkomailta käsin. Tästä malliesimerkkinä on Abu Shuayb as-Somalin esiintyminen Islamilaisen valtion propagandassa, mutta vertaisrekrytointipyrkimyksistä sosiaalisen median välityksellä on muitakin viitteitä. Ottaen huomioon, että vierastaistelijat lähtevät maasta vieden mukanaan tietoa Suomen radikaali-islamistisesta yhteisöstä (mikäli ovat siihen sidoksissa, sekä yhteystietoja radikalisoituneisiin toimijoihin Suomessa, heitä voivat myös muodostaa siteitä Suomessa asuvien radikalisoituneiden sekä ulkomailla toimivien ryhmien ja yksilöiden välillä, jotka saattavat säilyä taistelijan omasta kohtalosta (esim. deradikalisoituminen tai kuolema) huolimatta, ja jotka voivat säilyä myös Syyrian konfliktin päättymisen jälkeen.

Kolmas tapa, millä Suomesta lähteneet vierastaistelijat voivat vaikuttaa, on yhteiskunnallisten jännitteiden sekä muslimiyhteisön sisäisten jännitteiden lisääntyminen. Suomesta lähteneiden vierastaistelijoiden saama huomio on omiaan myös lisäämään yhteiskunnallisia jännitteitä, ja heillä on merkittävä symboliarvo, jota voidaan hyväksikäyttää poliittisten agendojen tai ideologioiden edistämiseksi, esimerkiksi jihadististen, islamististen tai anti-islamilaisten henkilöiden tai ryhmien toimesta. Muslimiyhteisön sisäisistä jännitteistä on jo viitteitä, joskaan tämä ei ole ainakaan toistaiseksi manifestoitunut viharikoksina, mutta yhtälailla potentiaalisena ongelmana on muslimiyhteisön ja kantaväestön välisten suhteiden tulehtuminen. Asiaan liittyvässä kansalaiskeskustelussa on jo nyt viitteitä näiden symbolien hyväksikäytöstä polarisoimis-, provosoimis-, ja pelonlietsomistarkoituksissa.

Terroristiksi leimattu?

Miten tämä liittyy viime viikolla vangittuihin henkilöihin? Heitä ei epäillä kansainvälisestä terrorismista, mutta heitä epäillään terroristiryhmäksi luokitellun ryhmän – Islamilaisen valtion – aseelliseen toimintaan osallistumisesta. Heidän mahdolliset rikoksensa tullaan käsittelemään terrorismilainsäädännön viitekehyksessä (jossa on omat ongelmansa), joka tulee nostamaan jännitteitä sekä polarisoimaan asiasta käytävää keskustelua erityisesti kansalaiskeskustelun tasolla. Teot voidaan selkeästi kokea terroristiksi leimaamisena, mikä on ongelmallista (ja haitallista) koska kaikki aseellinen toiminta ei suinkaan ole terrorismia. Vangittuihin kohdistuvat syytökset ovat kuitenkin äärimmäisen vakavia, eikä niitä voi perustella esimerkiksi sillä, että jihadistiryhmän luonne ei ollut konfliktin alkuhetkinä tiedossa. Vangituiden tapauksista tiedetään äärimmäisen vähän, ja tulisi muistaa että he ovat syyttömiä kunnes (mikäli) toisin todistetaan. Julkisia viitteitä henkilöiden maailmankatsomuksesta, affiliaatioista sekä suhtautumisesta Islamilaiseen valtioon ei ole saatavilla – pois lukien yhden vangitun henkilön ISIS-kriittinen, mutta jihadistisiin debatteihin selkeästi tutustunut nettikirjoitus, sekä toisen henkilön nettikirjoittelu, joka antaa viitteitä radikalisoituneesta maailmankatsomuksesta.

Tällä hetkellä syytösten todenperäisyyttä on äärimmäisen vaikea analysoida julkiseen tietoon pohjautuen. Heidänkin tapauksissaan keskeisiä kysymyksiä ovat, minkä takia he matkustivat konfliktialueelle, miten he reagoivat kokemuksiinsa konfliktialueella, ja minkä vuoksi he päättivät palata alueelta. Kuten yllä on kattavasti argumentoitu, konfliktialueelle matkustaminen itsessään ei ole riittävä todiste rikollisesta toiminnasta, puhumattakaan terrorismista. Yhtälailla tulisi kuitenkin muista, että todennäköisyys viranomaisten mielivaltaiselle toiminnalle on äärimmäisen pieni, ja heidän käytössään on huomattavasti enemmän tietoa kuin mitä julkisessa keskustelussa on saatavilla.

Pidätykset ovat aiheuttaneet näkyvän shokkitilan vangittujen lähipiirissä ja osissa Suomen laajempaa muslimiyhteisöä, joka on havaittavissa myös sosiaalisessa mediassa. Tapausta ympäröivä salailu todennäköisesti lisää tietämättömyyden, voimattomuuden tunnetta vangittujen välittömässä lähipiirissä sekä laajemmin muslimiyhteisössä. Selvää ei kuitenkaan ole, kuinka paljon läheiset tietävät vangittujen toimista Syyriassa. Tuntemistaan henkilöistä on vaikea epäillä pahinta. Karvaan kokemuksen ovat kuitenkin aiemmin käyneet läpi monet Syyriaan ja Islamilaisen valtion riveihin ajautuneen Suomesta lähteneen vierastaistelijan omaisista ja lähipiiriin kuuluvista – osa julkisesti, osa yksityisemmin. Lähipiirin tukevat lausunnot myös tuskin riittävät vakuuttamaan tapausta huolestuneena seuraavaa yleisöä, joilta tämä henkilökohtainen side vangittuihin puuttuu.

Operatiivisista syistä on jokseenkin ymmärrettävää että tapausta käsitellään salassa ja suljettujen ovien takana. Sillä on kuitenkin selkeitä haittavaikutuksia. Aihe on äärimmäisen altis hyväksikäytöille ja yhteiskunnallisten ongelmien välttämiseksi avoin ja informatiivinen julkinen keskustelu aiheesta on ensisijaisen tärkeää leimaavien, polarisoivien ja pelkoa lietsovien elintilan kaventamiseksi sekä niiden uskottavuuden vähentämiseksi. Valitettavasti julkisessa keskustelussa on jo esiintynyt tällaisia kannanottoja. Yksi itsensä islamistiksi määrittelevä henkilö on pyrkinyt luomaan vastakkainasettelua viranomaisten ja muslimiyhteisön välillä, kirjoittaen että ”tässä ei ole kyse ISIS, tässä on kyse siitä kuinka Suomessa aloittavat kieron pelin muslimeja vastaan.” Tapaus on myös johtanut syytöksiin ”terroristiksi leimaamisesta”, joita debatin toisella äärilaidalla on esiintynyt riittämiin (ja joille on turha antaa ylimääräistä huomiota). Huolestuttavasti, ”Terroristiksi leimattu” Facebook-sivulla esiintyy kannanottoja, joiden vaikutukset keskusteluun sekä muslimiyhteisöön ovat etupäässä negatiivisia, mahdollisesti myös tarkoitushakuisia. Joissain määrin tällaiset kannanotot saattavat johtua tapahtuman aiheuttamasta välittömästä shokista, mutta se ei tee kannanotoista julkisen keskustelun kannalta hyödyllisempiä tai yhteiskunnallisen toimintana hyväksyttävämpiä huolimatta siitä, ovatko henkilöt syyllisiä vai eivät.

Tiedon puute on merkittävä ongelma keskustelussa palaavista vierastaistelijoista ja ilmiöstä laajemmin, sekä se mahdollistaa tarkoitushakuisten kannanottojen esittämisen jatkossakin – on tarkoitus sitten leimata kyseisiä henkilöitä terroristeiksi tai lietsoa epäilyä ja pelkoja suomalaisia viranomaisia kohtaan. Se, mihin asiaa käsittelevät tutkijat voivat etupäässä vaikuttaa, ovat ilmiötä julkisesti käsittelevän keskustelun analyyttisyys sekä siihen että myös julkisessa keskustelussa keskitytään ilmiön kannalta oleellisiin kysymyksiin. Tämä tosin vaatii myös entistä avoimempaa tiedotusta viranomaisilta. Vaikka informatiivisemmalla keskustelulla tuskin pystytään poistamaan ihmisiä maailmankatsomuksellisista poteroistaan, sillä pystytään minimoimaan nyt vangittujen sekä myöhemmin palaavien vierastaistelijoiden hyväksikäyttö symboleina laajemmin julkisessa keskustelussa. Ilmiön ymmärtäminen asianmukaisessa kontekstissa auttaa selkeyttämään yleiskuvaa tilanteesta sekä julkista ymmärrystä ilmiön luonteesta ja mahdollisista seurauksista kotimaisessa kontekstissa. Tämä vähentää julkista tilaa ja uskottavuutta argumenteilta ja henkilöitä, jotka pyrkivät tarkoitushakuisesti ja opportunistisesti edistämään tiettyä poliittista agendaa tai maailmankatsomusta tilanteen, tai polarisoimaan, provosoimaan tai lietsomaan pelkoa analyyttisen ymmärryksen kustannuksella.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa