Jaa

Kuva: Wikipedia

Aiemmin Isis-nimellä tunnetun Islamilaisen valtion näkyvä rooli Syyrian sisällissodassa, jihadistiryhmän riveihin liittyneet suomalaistaistelijat, kesän menestys Irakissa joka huipentui kalifaatin julistamiseen, sekä James Foleyn ja Steven Sotloffin äskettäiset brutaalit murhat ovat pitäneet Islamilaisen valtion näkyvästi esillä – myös suomalaisessa mediassa. Ryhmää ja sen historiaa ymmärretään kuitenkin edelleen heikosti. Ongelma ei ole uniikki Suomelle kuten Dan Bymanin ja Will McCantsin viimeaikaisista kirjoituksista paljastuu, mutta myös kotimaisessa keskustelussa esiintyy paikkapaikoin erilaisia väittämiä ja myyttejä, joiden todellisuuspohja on vähintään kyseenalainen. Tässä kirjoituksessa käydään kriittisesti läpi viisi väitettä Islamilaisesta valtiosta, jotka hämärtävät ymmärrystämme ryhmästä.

  1. Islamilainen valtio saa tukea ulkovalloilta

Aseellisten ryhmien hyväksikäyttö on historiallisesti ollut suosittu tapa suurvaltojen ja suurvalloiksi pyrkivien valtioiden keskuudessa, eivätkä modernin jihadistisen ideologian jakavat ryhmät ole poikkeus. Tämä yhdessä vajavaiseen avoimesti saatavilla olevaan tietomäärään on edesauttanut useiden salaliittoteorioiden ja spekulaatioiden vahvistumista erityisesti jihadistiryhmien tapauksessa. Islamilaisen valtion tapauksessa ainakin Turkkia, Syyriaa, Irania, Israelia, Irakia, Saudi-Arabiaa, Qataria, Yhdysvaltoja, Israelia, sekä ”länttä” on vaihtelevasti syytetty ryhmän tukemisesta tai jopa luomisesta, lähes poikkeuksetta hatarin ellei peräti olemattomin tai puhtaan ideologisin/maailmakatsomuksellisin perustein (tässä jälkimmäisestä näyttää mallia RT:n haastattelema Fidel Castro).

Vastaavanlaisia väitteitä on esiintynyt myös suomalaisessa keskustelussa. Ainakin UPI:n Mika Aaltola sekä Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ovat syyttäneet Saudi-Arabiaa (jälkimmäisen syyttäessä ilmeisesti myös Qataria) Islamilaisen valtion tukemisesta. Varsin yllätyksettömästi Verkkomedian foliohattuprikaati toimitus on osoittanut syyttävän sormensa kohti Yhdysvaltoja. Avoimesti saatavilla oleva data ei ainakaan toistaiseksi tue väitteitä ulkovaltojen tuesta Islamilaiselle valtiolle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tietyt alueelliset ulkovallat – kuten Qatar ja Saudi-Arabia – ole epäsuorasti vaikuttaneet ryhmän vahvistumiseen. Persianlahden alueen valtioiden rikkailta yksityishenkilöiltä tiedetään virtaavan rahaa ryhmälle, eivätkä nämä valtiot ole tehneet tarpeeksi rahavirran tyrehdyttämiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole todiste suorasta valtiollisesta tuesta, eikä tukea yksityishenkilöiltä tulisi sekoittaa valtiolliseen tukeen (joka on keskeinen elementti sijaissodankäynnissä). Rahavirta Persianlahdelta on myös hyvä laittaa asianmukaiseen kontekstiin. Islamilainen valtio, ja sen edeltävät muodot ovat olleet taloudellisesti omavaraisia (taloudellisten resurssien vähyys tai puute ei ole ongelma Islamilaiselle valtiolle), mikä heijastaa laajempia kehityssuuntia jihadismin ja jihadististen ryhmien kehittymisessä. Ryhmältä takavarikoitujen dokumenttien perusteella ulkopuolisen rahoituksen suuruusluokka ryhmän kokonaisbudjetissa on arveltu olevan erittäni pientä.

  1. Islamilaisen valtion valtionrakennusprojekti on puhtaasti ”retorinen tavoite”

Tämän väitteen taustalla on Helsingin yliopiston professori Jaakko Hämeen-Anttila. Taannoisessa MTV3:n haastattelussa hän totesi, että ”[e]des he [Islamilainen valtio] eivät ole niin hölmöjä, että tavoittelisivat sellaista (islamilaista valtiota) vakavalla naamalla” ja ”tällaisen yhteisvaltion perustaminen on ihan puhdasta retoriikkaa.” Tämä väite on suoranaisessa ristiriidassa ryhmän keskusjohdon ja sen edeltäjien artikuloitujen tavoitteiden (islamilaisen valtion luominen otettiin tavoitteeksi jo vuonna 2006), sen harjoittaman prapagandan ja strategian, sekä ryhmän kohteeksi joutuneiden siviileiden sekä uskonnollisten vähemmistöjen edustajien kokemusten kanssa.  Professorille (ja lukijoillemme) suosittelisin luettavaksi Brian Fishmanin ja Douglas Ollivantin loistavaa kirjoitusta toukokuulta, jossa käydään läpi ryhmän suhtautumista ”islamilaisen valtion” muodostamiseen.

  1. ISIS koostuu pienistä radikaaleista ryhmittymistä, jotka koettavat hyötyä isomman järjestön maineesta

Tämäkin väite tulee Hämeen-Anttilalta, joka on aiemminkin esittänyt omaperäisiä mielipiteitä jihadismiin liittyen. Kuka tahansa Islamilaisen valtion edeltäjän, Irakin al-Qaidan, historiaan syvällisemmin tutustunut tietää kertoa, että ryhmä on ollut (taktisen tason sotilaallinen toiminta poisluettuna), jihadistiryhmäksi erittäin hierarkkinen ja byrokraattinen. Ryhmän tämänhetkisen organisatorisen rakenteen arvioidaan olevan monimutkainen ja sofistikoitunut, ja sen johto on pyrkinyt pitämään tarkasti kirjaa monista eri ryhmän toimintaan liittyvistä asioista, mukaan lukien vierastaistelijoiden henkilötiedoista sekä taistelijoidensa vaimojen ja lasten määrästä. Nykyisessä muodossaan Islamilainen valtio on lisännyt toimintaansa myös erilaisia hallinnointiin liittyviä instituutioita, ja sillä on varsin kehittynyt propagandakoneisto.

Islamilainen valtio on tällä hetkellä, kuten Steve Coll kirjoittaa, osaltaan Hizbollahin kaltainen hybridiorganisaatio. Se pitää sisällään terroristiverkoston elementtejä, se on sissisodankäyntiin soveltuva sotilaallinen joukko, ja sillä on valtiomaisia piirteitä. Sillä on kehittynyt byrokraattinen koneisto ja monimuotoinen organisaatiorakenne, joskin sen kyvystä hallita valloittamiaan alueita ei juuri ole varteenotettavia todisteita. Ryhmä on kuitenkin kaukana siitä laumasta fanaatikkoja, jonka Hämeen-Anttila on väittänyt sen olevan. Tosin myös Islamilaisen valtion jihadistien ideologinen fanaattisuus on tae heidän projektinsa epäonnistumisesta – ennemmin tai myöhemmin.

  1. Islamilainen valtio muodostui Irakin sodan seurauksena

Tämä väite esiintyy ainakin Suomen Kuvalehden Jari Lindholmin ja se toistuu myös erinäisissä uutisartikkeleissa. Ryhmän juuret ulottuvat kuitenkin vuoteen 1999, jolloin Abu Musab al-Zarqawi perusti Monoteismi ja Jihad -nimisen järjestön Länsi-Afganistanissa. Ryhmän tarkoituksena oli vallankaappaus Jordaniassa (tällä saralla ryhmän yksi eniten huomiota saaneista iskuista oli yhdysvaltalaisdiplomaatin surmaaminen Jordaniassa 2002). Ryhmä mitä ilmeisimmin perustettiin al-Qaidalta saadun tuen avustuksella, mutta Zarqawi kieltäytyi liittymästä osaksi järjestöä (vuoteen 2004 asti). Yhdysvaltojen hyökättyä Afganistaniin ryhmä menetti turvasatamansa, ja Zarqawi muutti Iranin kautta Irakiin (jonne hän saapui 2002). Ryhmä aktivoitui Irakissa (mm. Ansar al-Islamin tuella) jo ennen Irakin sodan alkua 2003. 2004 ryhmä liittyi osaksi al-Qaidaa ja muutti nimensä al-Qaidaksi kaksoisvirranmaassa (johon tunnetummin viitataan nimellä Irakin al-Qaida), josta 2006 muodostui Irakin islamilainen valtio (Islamilaisen valtion ensimmäinen nimi). Tällä nimellä se tunnettiin vuoteen huhtikuuhun 2013 asti, jolloin se julisti virallisesti laajentuvansa Syyriaan ja muutti nimensä Irakin ja suur-Syyrian Islamilaiseksi valtioksi, eli tunnetummin Isikseksi.

  1. Jokainen Islamilaisen valtion riveissä taistellut, Suomeen palaava vierastaistelija on uhka

Tätä on ehdottanut muun muassa Perussuomalaisten Simon Elo. Väite ei suoranaisesti ole perusteeton, sillä on syytä olettaa jihadistisiin ryhmiin liittyneiden henkilöiden olevan radikalisoituneita. Avoimesti saatavilla olevaa tietoa Islamilaisen valtion riveihin liittyneistä vierastaistelijoista on kuitenkin äärimmäisen vähän. Palaavien taistelijoiden mahdolliseen uhkaan vaikuttaa erityisesti taistelijoiden profiili, syy(t) lähteä, kokemukset konfliktialueella sekä syy(t) paluuseen. Islamilaisen valtion riveihin liittyneiden, Suomesta lähteneiden jihadistien tapauksissa tietoa näistä on äärimmäisen vähän. Kiinnostaako Suomesta lähteneitä, Islamilaisen valtion riveihin liittyneitä vierastaistelijoita palaaminen Suomeen? Onko ryhmän riveissä taistelleita henkilöitä ylipäätään palannut Suomeen?

Yleisemmin on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, kuten ilmiötä laajemmin tutkinut Jonathan Githens-Mazer tietää todeta, että jokainen taistelija ei ole mahdollinen uhka vaan palaavat taistelijat voidaan jakaa neljään eri ideaalityyppiin. Näistä vain kaksi muodostaa konkreettisen uhkan palattuaan, toinen radikalisoimalla muita ja toinen mahdollisesti myös terrorismin muodossa. Alansa johtavan tutkijan, Thomas Hegghammerin mukaan vain pieni vähemmistö palaavista vierastaistelijoista pyrkii toteuttamaan terrori-iskuja palattuaan.  Huolestuttavaa kuitenkin on, että palaavien vierastaistelijoiden toteuttamat terrori-iskut ovat keskimäärin tuhovoimaisempia, ja vaarallisten vierastaistelijoiden tunnistaminen ”vaarattomien” palaavien vierastaistelijoiden keskuudesta (sekä tähän uhkaan vastaaminen kansallisten viranomaisten toimesta) voi olla äärimmäisen haastavaa – varsinkin mikäli maan lainsäädäntö on kehittymätön ja viranomaisresurssit minimaalisia.

Lopuksi: kolme kunniamainintaa hörhöilevimmistä julkisista kommenteista

Joskus animoitu reaktio kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

  1. Rikollisten [jihadistien] jahtaamisen sijasta on aloitettava rauhanneuvottelut ennen kuin meille tulee lisää tappioita.” – Kristiina  Koivunen

hdch

  1. ”…lännen kädenjälki on ratkaiseva sekä ISIL-militanttien että muidenkin al-Qaedaan sidoksissa olevien sunnimilitanttien, kuten al-Nusra rintaman masinoinnissa.” – Janus Putkonen

mdn

  1. Nato on myös päästänyt Isiksen maailmalle Turkin ja Syyrian kautta” – Alan Salehzadeh

uhy

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa