Jaa

 

Djiboutilaisia AMISOM-joukkoja Beledweynessä. Kuva. I.A. Abukar / Wikipedia

Eero Wahlstedt on Somalia-asiantuntija.

Afrikan Union Somalian operaation (AMISOM) keskuskomentoon liittyneet Etiopian joukot ovat yhdessä liittovaltion armeijan (SNA) sotilaiden kanssa aloittaneet laajamittaisen hyökkäyksen terroristijärjestöksi määriteltyä ja al-Qaedaan linkittynyttä al-Shabaabia vastaan Keski- ja Etelä-Somaliassa. Joukkojen siirtyminen asemiin alkoi helmikuun loppupuolella ja raportteja sotilaallisista yhteenotoista alkoi ilmestyä laajemmalti määrin keskiviikkona 5.3.2014. Tähän mennessä taisteluja on käyty lähinnä Gedon, Bayn ja Bakoolin alueilla. Operaation päämääräksi on ilmoitettu ei sen vähempää kuin kaikkien al-Shabaabin kontrolloimien alueiden valtaaminen ja järjestön täysimittainen kitkeminen alueelta.

Etiopia liittyi AMISOM:in komentoon vasta hiljattain, 22. tammikuuta 2014, ja noin 4,000 kokeneen sotilaan lisäys nosti kokonaisvahvuuden reiluun 21,000 sotilaaseen. Hyvin varustetut, koulutetut ja järjestäytyneet etiopialaissotilaat nostavat AMISOMin operativiisista kapasiteettia huomattavasti, vaikkakin niiden merkitystä kokonaistilanteeseen ei kannata yliarvioida, sillä ne olivat maassa jo ennen AMISOMiin liittymistä. Etiopian lisäksi AMISOMiin ovat lähettäneet joukkoja Uganda, Kenia, Burundi, Djibouti ja Sierra Leone (vain poliisioperaatioon kuuluvat lisäksi Ghana ja Nigeria). Sen mandaattiin kuuluu turvallisuustilanteen parantamisen lisäksi olennaisena osana Somalian liittovaltion instituutioiden kapasiteetin parantaminen, jotta operaation sotilaskapasiteetin alasajo voitaisiin aloittaa 18-24 kuukauden sisällä lokakuun 2013 YK:n turvallisuusneuvoston loppupäätelmästä (n. 2124).

Al-Shabaab sai alkunsa vastauksena maassa vallineeseen anarkiaan ja kaaottiseen väkivaltaan, ja se kuului hetkellisesti aluetta hallinneeseen Islamilaisten oikeusistuinten liittoon (ICU). Liitto kävi pitkää taistelua maata sisällissodasta lähtien hallinnoivia sotaherroja vastaan ja lopulta 2006 se onnistui saamaan valtaansa suuren osan Keski- ja Etelä-Somaliasta, mukaan lukien pääkaupunki Mogadishun. Sen valtakausi vakautti alueen turvallisuustilannetta merkittävästi, mutta jäi lyhyeksi. Väliaikainen liittovaltiohallitus ajoi ICU:n Mogadishusta jo 2007 Etiopian lähettämien sotilaiden avustuksella. ICU kokonaisuudessaan hajosi ja johtavaksi vaikuttajaksi jäi al-Shabaab, joka edusti aseellista siipeä ja radikaalimpaa uskonnollista näkemystä.

Järjestö oli vahvimmillaan noin 2009 tienoilla, mutta erityisesti AMISOMin vahva tuki liittovaltion väliaikaiselle hallitukselle johti al-Shabaabin heikkenemiseen ja lopulta se joutui 2011 luopumaan Mogadishusta. Järjestö pysyi kuitenkin vahvana Keski- ja Etelä-Somalian maakunnissa.

Yleisen narratiivin mukaan al-Shabaab ylläpitää valtaansa vain pelon avulla. Tämä on kuitenkin hyvin yksinkertaistettu kuva tilanteesta. Vuodesta 1991 jatkunut kaaos ja väkivalta jätti jälkeensä pahasti säröytyneen klaanipolitiikan ja al-Shabaab on onnistunut saamaan kannatusta kykenemällä tuomaan alueelle vakautta, lakia ja järjestystä. Järjestön harjoittama, usein brutaali, väkivalta ja sen kannattama radikaali Sharia ei välttämättä ole ollut paikallisille mieluisa vaihtoehto, mutta se on ollut kaaosta parempi. Järjestyksen ylläpitämisen lisäksi on al-Shabaab myös kyennyt tuottamaan hallinnoimillaan alueilla myös peruspalveluita. Sen tarkkaa kannatusta yhteisöissä on kuitenkin vaikea arvioida. Ensimmäisten vasta-vapautettuilla alueilla (Kismayo, Marka, Baidoa, Beledweyne) toteutettujen kyselytutkimusten perusteella Al-Shabaabin kannatus ja luottamus sen johtajiin on hyvin alhainen.

Kannatuksen lisäksi on järjestön sotilaallinen kapasiteetti pitkälti hämärän peitossa, osin sillä se rekrytoi (ja pakottaa) palvelukseensa taistelijoita määräaikaisesti tarpeen mukaan. 2012 arviot sijoittuivat 4,000-8,000 sotilaan välille, mutta luvut lienevät nyt jo huomattavasti alhaisempia. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti viimeisen vuoden aikana tapahtuneet sisäiset konfliktit, joiden seurauksena useat sen suositummista johtajista ovat eronneet, tulleet erotetuiksi, tai kuolleet. Tärkeänä voi pitää myös toiminnan rahoituskyvyn heikentymistä, johon Kismayon satamakaupungin menetys sekä merirosvoudesta saatujen tuottojen ehtyminen (järjestö tuomitsi merirosvouden, mutta keräsi toimijoilta merkittäviä määriä suojelurahaa). Al-Shabaab vuonna 2014 on arvioiden mukaan pienempi, mutta toisaalta radikaalimmista osista koostuva.

Tarkoista lukumääristä riippumatta, on al-Shabaab joka tapauksessa huomattavassa alakynnessä AMISOMin ja SNAn joukkoja vastaan. Tästä kertoo jo se, että hyökkäysjoukot ovat valloittaneet muutamassa päivässä usean alueellisesti merkittävän kaupungin (Rabdhuure, Xudur, Wajid, Buudhubow). Vastarinta on ollut parhaimmillaan hajanaista ja paikallista, lähinnä yöllisiin hyökkäyksiin rajoittunutta (esim. 1, 2, 3). Kaatuneet voidaan ainakin virallisten raporttien mukaan laskea kymmenissä. Selkeästi symmetrisestä sodankäynnistä on turhaa puhua. Sen sijaan on järjestö viimeisen muutaman viikon aikana onnistunut jo useassa pommi-iskussa, sekä hyökkäyksessä presidentinlinnaa ”Villa Somaliaa” vastaan 21.2.2014. Jälkimmäisen uhreihin lukeutui pääministerin kanslian päällikkö sekä entinen Somalian tiedustelupäällikkö. Vastauksena näihin ovat turvallisuuspalvelut pidättäneet jo noin 150 nuorta epäiltyinä al-Shabaabiin kuulumisesta.

Mielenkiintoiseksi on myös muodostunut paikoin absurdi informaatiosodankäynti. Esimerkiksi twitterin #Somalia –kanavalla voi nähdä useita syytöksiä Etiopian joukkojen suorittamasta ryöstelystä ja kylien poltosta (esim), ja muistutetaan etiopialaisten sotilaiden käytöksestä ja epäillyistä ihmisoikeusrikkomuksista 2007 hyökkäyksessä. AMISOM syyttää tiedotteessaan al-Shabaabia näiden perättömänä pitämiensä tietojen levittämisestä, ja jatkaa sanomalla, että ”järjestö, jonka tunnusmerkkejä ovat mestaukset, kivitykset ja amputaatiot, on tuskin hyvässä asemassa tarjoamaan mielipidettään muiden toiminnasta”. Al-Shabaabin ”virallinen” twitter-tili @HSMPress_ on tosin ollut hyökkäyksistä varsin hiljaa ja keskittynyt esim. Krimin tilanteen ja Putinin haukkumiseen, sekä Malesian lentokoneturman uhrien puolesta rukoiluun.

Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvioida miten sotilaallinen operaatio tulee päättymään. Sotilaallinen voitto tulee kuitenkin onnistuessaankin olemaan vain askel tiellä vakaampaa keskushallinnollista Somaliaa. Seuraavien askelien onnistumisessa on AMISOMia huomattavasti tärkeämmässä roolissa liittovaltion hallitus.

Lyhyellä aikavälillä on todennäköistä, että al-Shabaab tulee siirtämään joukkojaan pois hyökkäyksen tieltä. Tämä on ollut suurena huoleenaiheena erityisesti Puntmaassa (pohjoinen autonominen alue), jossa huhutaan järjestön voimistuneen huomattavasti. Erityisesti Galgalan vuoriston vaikeakulkuiset maastot tarjoavat taistelijoille suhteellisen turvallisen oleskelupaikan ja läheisyys Jemeniin mahdollistaisi yhteyksien lähentymisen maan al-Qaeda –ryhmien kanssa. Puntmaan presidentti Abdiweli Mohamed Ali sanoi maan tarvitsevan AMISOMin apua rajojensa suojelemiseksi ja alueen suhteellisen hyvän vakauden säilyttämiseksi, vaikkakin sittemmin tarkensi tarkoittavansa vain hallinnollista tukea. Pahimmillaan Puntmaan epävakaus uhkaisi myös luoteisen Somalimaan (itsenäiseksi julistautunut 1991 ja suurimmaksi osaksi vakaa, mutta ei kansainvälisesti tunnistettu) turvallisuutta.

On myös todennäköistä, että Al-Shabaab tulee vetäytymään syvemmälle epäsymmetriseen sodankäyntiin, mikä nostaisi hallituksen kyvyn saada puolelleen yhteisöt ja alueelliset valtaelimet (sikäli kuin sellaisia on). Ilman tätä on armeijan mahdotonta kerätä tarpeellista määrää informaatiota taistelijoiden kitkemiseksi. Suurimpana ongelmana tämän toteutumiselle voidaan pitää niin hallituksen kuin AMISOMin heikkoa mainetta ja pelkoa siitä, että näiden tarjoama turva on vain hetkellistä. Uutistarinoissa, joiden todenmukaisuutta on vaikea varmistaa, raportoidaan AMISOMin joukkojen poistumisesta esim. Raga Ceelin kaupungista Keski-Shabellen maakunnassa Mogadishun pohjoispuolella ja al-Shabaabin paluusta. Selkeä viesti yhteisöille on AMISOMin ja hallituksen olevan väliaikainen, al-Shabaabin pysyvä. Nähtäväksi jää myös onnistuuko hallitus saamaan puolelleensa juuri valitun ”Lounaisen Osavaltion Presidentin”. Tässä vaiheessa hallitus ja AMISOM eivät tunnusta tämän mandaattia ja pitävät osavaltiota perustuslain vastaisena.

Hallitusta on myös syytetty laajamittaisesta korruptiosta. Viimeisimpänä YK:n Somalian ja Eritrean valvontaryhmä esitti helmikuusessa vuotaneessa raportissa epäilynsä (vaikkakin ilman julkistettuja todisteita) siitä, että jopa korkea-arvoiset virkamiehet ovat ohjanneet aselähetyksiä klaaniensa jäsenille (jopa al-Shabaabille), sen lisäksi että suuri määrä aseista ”katoaa” matkalla määränpäihinsä ja on päätynyt pimeille asemarkkinoilla. Syytökset johtivat raportoinnin ja seurannan tiukentamiseen tulevaisuudessa, mutta al-Shabaab tullee säilymään aseistuskykyisenä jatkossakin.

Pidemmällä tähtäimellä on hallituksen myös onnistuttava peruspalveluiden tarjoamisessa. Sodan, epävakauden, sekä useiden kuivuuksien seurauksena on maan humanitaarinen tilanne katastrofaalinen. UNOCHAn mukaan Somaliassa oli 2013 lopussa 870,000 hätätilassa olevaa henkilöä, 1,1 miljoonaa sisäisestä pakolaista, ja 206,000 akuutisti aliravittua alle 5-vuotiasta lasta (puhumattakaan koulutuksesta, kehittyneemmistä terveyspalveluista, infrastruktuurista, työpaikoista, jne.). 2013 lahjoittivat ulkomaat $580 miljoonaa Somalian kehittämiseen (Suomi n. $5 miljoonaa), mutta vuoden 2014 UNOCHAn arvioimasta $933 miljoonan tarpeesta on saatu kerätyksi vasta 3,3%.

Jos hallitus ei kykene vastaamaan näihin haasteisiin kapasiteettinsa ja hyvän hallinnon kehittämisellä, ja korruptiota vastaan taistelemalla, on epätodennäköistä sen pystyvän estämään al-Shabaabin tai sitä vastaavan järjestön toiminta Somaliassa.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa