Jaa

Me kaikki tiedämme, että Vladimir Putin on Venäjän nykyinen pääministeri ja entinen ja oletettavasti tuleva presidenttikin.  Mutta hänellä on myös varsin postmoderni pr-miesten vaalima henkilökultti.

Neuvostoaikaiset henkilökultit korostivat auktoriteettiasemaa tunkkaisten potrettien, mitalintäyteisten uniformujen ja marxistisen liturgian avulla.  Putin taas esitetään samanaikaisesti jokamiehenä (everyman) ja supermiehenä. Taviksena hän kalastaa, harrastaa judoa ja pelaa jääkiekkoa, mutta yli-ihmisenä – federaation kaitsemisen lisäksi – hän myös metsästää taigalla, lentää hävittäjällä ja sammuttaa metsäpaloja.  Putinin popkulttuurianti on varsin kitschikäs.  Tottakai tämän imagon absurditeetin on helppo tunnistaa, mutta se on silti vetovoimainen ja suosittu.

Henkilökultit ovat aina tarjonneet innokkaille Voltairen seuraajillle mainion kohteen käsitellä systeemiä. Etenkin venäläisessä ja neuvostoliitolaisessa kulttuurissa absurdilla satiirisella huumorilla on hyvin rikas historia – esimerkkeinä toimikoot Nikolai Gogol, Daniil Kharms ja Mikhail Bulgakov.   Raskas kirjallisiin keinoihin ja raamatullisiin viittauksiin nojaava satiiri ei ole yhtä toimiva näin post-modernin henkilökultin käsittelemisesä.   Silti tätä perinnettä jatkavat kunniakkaasti Vladimir Putin -sarjakuvat.

Uudempi näistä on Super Putin. Tässä nopeatempoisessa sarjakuvassa jackbauermainen judosensei-Putin estää terroristien maailmantuhoyritykset. Sarjakuva korostaa oivasti Putinin pr-kuvan macgyvermaisia elementtejä – autojahteja, terroristeja, popkulttuuriviittauksia – mutta on myös täynnä viittauksia maan politiikkaan: mukana seikkailevat niin karhuksi muuntautuva ”nanomies” (Dmitri) Medvedev kuin näkymätön ”maastoon luontaisesti sulautuva” (Igor) Sechinkin.

Erilaisen käsittelyn puolestaan tarjoaa Vladimir Putin Action Comics, joka on paljon synkempi ja härskimpi ja jonka muistuttaa estetiikaltaan Raakaa lihaa. Tämä toimintasankari-Putin kiroilee, uhkaa väkivallalla ja kaiken kaikkiaan vahingoniloisesti nauttii omasta paremmuudestaan.

Kumpikin sarjakuva piikittelee mainiosti Putinin henkilökulttia, mutta niiden satiiri on eritasoista. Super Putin ivailee, mutta ivailussaan myös myötäilee vallitsevaa pr-kuvaa Putinista.  Supermies-Putin on toiminnan keskiössä, eikä hänellä ole varsinaisesti negatiivisia ominaisuuksia.  Sarjakuvan huumori syntyy henkilökultin symbolien toistamisesta – ei niiden kyseenalaistamisesta. Oppositiota edustaa – kirjaimellisesti – aivoton zombielauma. Poliittisesti sarjakuva on enimmäkseen harmiton.

Vladimir Putin Action Comics on pinnallisesti epäpoliittisempi – sisältö ei ole yhtä ajankohtainen tai viittaa yhtä suorasti politiikkaan – mutta sen symboliikka on paljon kumouksellisempaa. Sarjakuvan luomat tilanteet ovat hyvin uskottavia – hänen toimintansa on juuri sellaista kuin mitä hän tekisi valtionpäämiehenä. Hänen koko olemuksensa taas on antiteesi kiillotetulle pr-Putinille, ja tämän anti-Putinin teot muistuttavat todellisuudesta epäilyttävästi.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa