Kehitysyhteistyötä tehdään nyt monikriisien maailmassa, jossa geo- ja talouspoliittiset intressit painavat entistä enemmän. Suomessakin kehitysavusta leikataan, ja ministeri Ville Tavio on esittänyt, että apua ei kohdennettaisi ollenkaan Venäjää tukeville valtioille. Kehitysyhteistyössä joko-tai-ajattelu on kuitenkin problematisoitavissa.

Kehitysyhteistyön määrärahat ovat joutumassa entistä kovempaan leikkuriin. Kehysriihessä päätettiin sekä leikata entistä enemmän määrärahoja että aikaistaa näitä leikkauksia. Kokonaisuudessaan puhutaan noin 200 miljoonan euron leikkauksista. Aikaisemmin ilmoitetut leikkaukset olivat yli miljardi euroa. Kehitysavun tarkempia leikkauskohteita valmistellaan, mutta ainakin kahdenväliset maaohjelmat Afganistanissa, Mosambikissa, Myanmarissa ja Keniassa lopetetaan. Leikkausten lisäksi Suomen kehityspolitiikkaan on vaikuttanut Venäjän hyökkäyssota, jonka myötä Afrikan mailta on vaadittu Venäjän toimien tuomitsemista, ja turvallisuusintressit ovat korostuneet.

Avunantajien turvallisuusintressit ohjaavat kehityspolitiikkaa entistä vahvemmin

Kehityspolitiikassa on entistä kuuluvammin ääneen lausuttuina valtioiden omia geopoliittisia ja turvallisuuspoliittisia intressejä pelkän köyhyyden poistamisen ja ihmisten elintason parantamisen lisäksi ja sijaan. Raportissa Kehityspolitiikan globaalin toimintaympäristön keskeiset muutokset 2019–2023 nostetaan esiin, kuinka kehityspolitiikka näyttäytyy nyt välineenä muiden tavoitteiden, kuten erilaisten geopoliittisten tai taloudellisten etujen, saavuttamiseksi. 

Turvallisuusnäkökulma on merkittävämpi kuin ennen ja Venäjän hyökkäyssota on luonnollisesti korostanut entisestään turvallisuuden merkitystä yhtenä kehityspolitiikan tavoitteista. Esimerkiksi aiemmin Euroopan unionin kehityspolitiikkaa ohjaavien arvojen, kuten demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen sijaan nykyisin painottuvat enemmän sen omat turvallisuuspoliittiset intressit.

Aiemmin Euroopan unionin kehityspolitiikkaa ohjaavien arvojen, kuten demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen sijaan nykyisin painottuvat enemmän sen omat turvallisuuspoliittiset intressit. Klikkaa twiitataksesi!

Turvallisuusnäkökulma vaikuttaa myös siihen, että valtiot suuntaavat kehitysavun rahavirtoja sisäiseen turvallisuuteen: jotkin EU-maista käyttävät osan kehitysyhteistyömäärärahoistaan valtion sisällä pakolaisten vastaanottamiseen. Concordin Aid Watch -raportti  on nostanut esiin, kuinka tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että kehitysyhteistyön määrärahat ovat olleet nousussa, mutta tosiasiassa osa rahasta käytetäänkin länsimaissa. Mielikuva siitä, että kaikki kehitysavun määrärahat suunnattaisiin ulkomaille ei siis täysin pidä paikkaansa, vaan valtiot käyttävät niitä myös sisäisesti.

Syksyllä uutisointiin siitä, kuinka kehitysministeri Ville Tavion mukaan kehitysapu voidaan katkaista mailta, joiden nähdään tukevan Venäjää. Tämä on yksi keino, jolla Suomi pyrkii vahvistamaan omaa kantaansa Ukrainan tukemiseksi. Ukraina on suurin kehitysavun vastaanottajamaa, ja sen jälleenrakennukseen halutaan jatkossakin panostaa. Rauha ja turvallisuus Euroopassa ovat Suomelle merkittävää.

Afrikan valtiot suurvaltakilpailun pelinappuloina

Kehitysavun leikkausten lisäksi kehitysapu halutaan lakkauttaa niiltä, jotka tukevat Venäjää. Länsimaat ja EU ovat entistä äänekkäämmin vaatineet puolen valitsemista, ja kehitysapu on tullut yhdeksi välineeksi tähän. Samaan aikaan kun suurempi osa kehitysavusta suunnataan Ukrainalle, Suomi haluaa lopettaa kehitysavun niille, joiden tulkitaan tukevan Venäjää – kuten jättämättä äänestämättä niiden YK:n päätöslauselmien puolesta, jotka ovat liittyneet Venäjän tuomitsemiseen hyökkäyksestä Ukrainaan. Äänestyksissä näkyi, kuinka Afrikan maat eivät olleetkaan osa suurta yhteistä rintamaa Ukrainan puolella Venäjää vastaan, vaan suuri osa Afrikan valtioista on pidättynyt äänestämästä. 

Useista Venäjän hyökkäystä koskevista päätöslauselmista erityisesti helmikuussa 2023 Venäjän välitöntä vetäytymistä Ukrainasta koskeva äänestys on noussut otsikoihin. Silloin 22 Afrikan unionin jäsenmaata pidättäytyi äänestämästä tai äänesti päätöslauselmaa vastaan. Päätöslauselmaa vastaan äänestäneet Afrikan maat olivat Eritrea ja Mali. 

Afrikan maat ovat jakautuneet äänestystuloksissaan: osa jätti äänestämättä, osa äänesti vastaan ja osa puolesta. Äänestystulosten taustalla on halu pysyä Ukrainan konfliktissa puolueettomana, pitää vaihtoehdot avoimena sekä valita omien intressiensä mukaan. Lisäksi taustalla vaikuttaa kokemus siitä, että länsimaat eivät ole olleet Afrikan maiden puolella eivätkä ymmärtäneet niiden esiintuomia näkökulmia tai huolia. 

Äänestystuloksia voi osaltaan selittää myös se, että Venäjän suhteilla Afrikan eri maihin on pitkä perinne sekä vahva sotilaallinen linkki. Venäjä on jo 1960-luvulla tukenut itsenäistymisliikkeitä, eikä sillä ole monia Euroopan valtioita varjostavaa siirtomaamenneisyyttä. Etenkin Krimin miehittämisen jälkeen Venäjä alkoi tiivistää myös sotilaallista yhteistyötä mantereella. Tähän kuuluivat sotilaalliset yhteistyösopimukset sekä venäläisten yksityisten palkka-armeijoiden, kuten Wagnerin, läsnäolo. Näillä sotilaallisilla suhteilla on suuri painoarvo: suojelemalla valtaapitävää eliittiä ne ovat varmistaneet näiden pysymisen vallan kahvassa. Venäjää näyttäisivät tukevan erityisesti valtiot, joiden hallinto on epädemokraattista.

Osaltaan tähän on vaikuttanut myös se, kuinka kehitysavun keskittäminen Ukrainaan voi pienentää apuvirtoja muualle sekä keskittää huomion pois myös muista kriiseistä. Moni länsimaa on valmis vähentämään kehitysyhteistyöhön suunnattuja varoja tiukassa taloustilanteessa sekä korjatakseen omaa valtiontalouttaan. Täten Ukrainalle annetun tuen voidaan nähdä kilpailevana, kun määrärahat itsessäänkin pienenevät – tai ohjataan suuremmassa määrin kehittyneelle valtiolle itselleen esimerkiksi pakolaisiin.

Kehitysavun leikkausten sekä tuen lakkauttamisessa Ukrainaa tukeville on nostettu esiin tarve kehityspolitiikan pitkäjänteisyydelle ja johdonmukaisuudelle. On myös esitetty, kuinka vetäytyminen pois Afrikan mantereelta voi kasvattaa Venäjän sekä Kiinan vaikutusvaltaa alueella. Vaikka taloudellisesti Kiina on mantereella isompi tekijä, Venäjällä on vahva läsnäolo sotilasyhteistyössä. Lisäksi se on suurin tiettyjen hyödykkeiden, kuten vehnän, ostaja. Suomi on myös ehdolla YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 2028. Suurilla leikkauksilla kehitysapuun onkin vaikutusta myös Suomen kansainväliseen maineeseen.

Kehitysavulla keppiä vai porkkanaa – ja kenen näkökulmasta?

Jokaisella maalla oli omat syynsä äänestää YK:ssa valitsemallaan tavalla – ja nämä syyt kietoutuvat Venäjän kohdalla etenkin erilaisiin taloudellisiin ja sotilaallisiin riippuvuuksiin, haluun pysyä puolueettomana konfliktissa sekä myös itsevaltaiseen hallintoon, jossa voimakas sotilaallinen kumppani on loistava apu estämään vallankumoukset. Kehitysavun lopettaminen todentaa Afrikan valtioiden johtajien näkemyksen siitä, että mantere on vain Euroopan maiden omien intressien kohde, jolta vaaditaan tottelevaisuutta. Toisenlaisena ratkaisuna olisi etsiä yhdessä keinoja yhteisten intressien eteen – strategia, jossa tarjotaan vain keppiä tai porkkanaa, tuskin toimii.

Kehitysyhteistyössä tulokset tulevat pitkällä aikajänteellä, ja pitkäjänteistä avunantoa tarvitaan, jotta oikea muutos voi syntyä. Klikkaa twiitataksesi!

Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysmäärärahojen määrässä sekä suuntaamisessa on tärkeä ymmärtää kehitysavun moniulotteiset vaikutukset sekä intressit. Kehitysyhteistyössä tulokset tulevat pitkällä aikajänteellä, ja pitkäjänteistä avunantoa tarvitaan, jotta oikea muutos voi syntyä. Kehitysyhteistyö on harvoin poliittisten pikavoittojen peliä, mutta pikaisia tappioita voi olla luvassa leikkausten myötä esimerkiksi Suomen kansainväliseen maineeseen. Kehitysyhteistyö mahdollistaa parhaimmillaan kansalaisten tukemisen, aidot tulokset sekä sen, että jonain päivänä apu on tarpeetonta ja maat siirtyvät tavanomaisiin diplomaattisiin suhteisiin. Suomen ei tule suhtautua Afrikan valtioihin liian lyhytnäköisesti, vaan pyrkiä johdonmukaiseen ja pitkälle tähtäävään politiikkaan – myös kehityspolitiikan ja kehitysavun saralla.

Kirjoittaja: Anna Antila

Editointi: Hannu Salomaa

Kielenhuolto: Hanna Lehto