Etelä-Afrikkaa 30 vuotta johtanut valtapuolue African National Congress (ANC) on ensimmäistä kertaa vaarassa menettää parlamentin alahuoneen enemmistön toukokuun vaaleissa. Mahdollista koalitiohallitusta jännitetään, sillä paikallishallinnoissa puolueiden välinen yhteistyö on ollut epävakaata. Samalla Etelä-Afrikka painii suuren mittaluokan haasteiden kanssa, vaikka maan talous kasvoi vielä vuosituhannen alussa lupaavasti.

Etelä-Afrikassa järjestetään yleisvaalit 29. toukokuuta, ja niitä kuvaillaan jo nyt historiallisiksi. Kuvaus on toki osuva, sillä maata 30 vuotta johtanut African National Congress (ANC) on ensimmäistä kertaa vaarassa menettää parlamentin alahuoneen eli kansalliskokouksen enemmistön. Valtapuolue ANC:n poliittinen ideologia asettuu usein keskusta-vasemmisto-akselille, ja puolueella oli merkittävä rooli maan rotuerottelupolitiikan päättämisessä.

Toukokuun vaaleissa valitaan parlamentin lisäksi maan yhdeksän provinssin lainsäädäntöelimet (provincial legislature). Etelä-Afrikan parlamentti on kaksikamarinen: alahuone eli kansalliskokous valitaan suhteellisella vaalitavalla yleisvaaleissa, ja parlamentin ylähuoneen eli provinssien neuvoston (National Council of Provinces) nimittävät provinssien lainsäädäntöelimet. Kevään vaaleissa on ensimmäistä kertaa kolme vaalilippua kahden sijasta. Kahdella ensimmäisellä vaalilipulla äänestäjä voi äänestää itselleen mieluisaa puoluetta sekä vaalipiirissään ehdolla olevia ehdokkaita kansalliskokoukseen. Toisella vaalilapulla äänestetään ehdokasta oman provinssin lainsäädäntöelimeen. Etelä-Afrikan presidentin valitsee kansalliskokous.

ANC:n Etelä-Afrikka painii suuren mittaluokan haasteiden kanssa ottaen huomioon, että maan talous kasvoi vielä vuosituhannen alussa lupaavasti. Maan ongelmat ovat tietenkin monitahoisia, mutta keskeisimpinä voidaan pitää pitkittynyttä energiakriisiä, talouskasvun pysähtymistä, korkeita rikostilastoja ja eteläafrikkalaisten nuorten näköalattomuutta. Ongelmien juuret juontavat usein ANC:n vuosikymmeniä harjoittamaan järjestelmälliseen korruptioon.

Etelä-Afrikka painii suurten vaikeuksien kanssa

Maan vuosia jatkunut energiakriisi on syönyt ANC:n sekä valtion energiayhtiö Eskomin uskottavuutta. Vuonna 2023 eteläafrikkalaiset viettivät yhteensä noin 6 900 tuntia ilman sähköä samalla, kun energian hinta jatkoi kohoamistaan. Krooninen energiavaje ja kallis sähkö ovat taas johtaneet ennätykselliseen ruuan hintojen nousuun, joka on puolestaan heikentänyt erityisesti köyhemmän väestön asemaa entisestään. Säännöllisillä sähkökatkoilla (loadshedding) on ollut mittavia vaikutuksia talouden kasvun tyrehtymiseen, sillä energiapula on vaikuttanut yritysten toiminnan lisäksi sijoittajien luottamukseen.

Etelä-Afrikan sosiaaliset haasteet liittyvät pitkälti apartheidin eli rotuerottelupolitiikan perintöön, ja Etelä-Afrikka on edelleen yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Tulevaisuuden kannalta erityisen huolestuttavaa kuitenkin on, miten nuorten ja lasten asemaa on vuosien varrella laiminlyöty. Nuorten työttömyysluvut ovat päätähuimaavia: 15–24-vuotiaista yli 60 prosenttia oli työttömiä vuonna 2023. Koko väestön työttömyysprosentti oli puolestaan 33 prosenttia. Samalla maata vaivaa laaja osaajapula, jota vauhdittaa niin sanottu aivovuoto esimerkiksi terveydenhuoltoalalla. Osaajapulan loppua on vaikea nähdä horisontissa, sillä myös peruskoulu on kriisissä: 80 prosenttia neljäsluokkalaisista ei ymmärrä lukemaansa, ja vastaava luku on kuudesluokkalaisilla 56 prosenttia. Nuorten näköalattomuus saattaa pitkittyessään pahentaa jo huolestuttavan korkeita rikostilastoja.

ANC ja erityisesti presidentti Cyril Ramaphosa ovat maan kehnon tilan takia jatkuvan kritiikin kohteena, ja tämänhetkisten gallupien mukaan puolue olisi menettämässä enemmistön kansalliskokouksessa. Mahdollista koalitiohallitusta jännitetään, sillä paikallistasolla koalitioyhteistyö on ollut viime vuosina epävakaata ja koalitiot ovat epäonnistuneet takaamaan peruspalveluita.

ANC:llä on vastassa sirpaleinen oppositio

ANC:n suurin kilpakumppani on ollut pitkään maan suurin oppositiopuolue, keskusta-oikeistolainen Democratic Alliance (DA). John Steenhuisenin johtaman DA:n kannatus on tullut perinteisesti paljolti maan valkoiselta väestöltä, jonka osuus koko väestöstä on alle 10 prosenttia. Nykyään DA:n kannattajakunta on moninaistunut, mutta sen johto on edelleen pääosin valkoinen. Näin ollen DA kantaa edelleen leimaa ”valkoisten puolueena”.

ANC:n kahden muun varteenotettavan kilpailijan keulahahmot ovat ANC:n alumneja. Economic Freedom Fighters -puolueen (EFF) johtaja Julius Malema erotettiin ANC:stä vuonna 2011, jolloin hän toimi ANC Youth Leaguen eli puolueen nuorisosiiven puheenjohtajana. EFF ja Julius Malema tunnetaan kiistanalaisista ja populistisista ulostuloistaan. Puolue on esimerkiksi kaavaillut yksityisten maa-aluiden pakkolunastuksia ilman korvauksia sekä kaivosten ja pankkien kansallistamista.

Uusimman kilpailijapuolueen taustajoukoissa on yllättävästi Etelä-Afrikan entinen presidentti ja jo 17-vuotiaana ANC:hen liittynyt Jacob Zuma. Lukuisista korruptiotuomioista ja skandaaleista huolimatta suosittu Zuma ilmoitti viime vuoden lopulla, ettei aio tukea kevään yleisvaaleissa ANC:tä. Kotipuolueensa sijaan Zuma kertoi antavansa tukensa tuoreelle uMkhonto weSizwe -puolueelle (MK), joka on nimetty ANC:n apartheidin aikaisen armeijasiiven mukaan. ANC erotti Zuman puolueesta pian ilmoituksen jälkeen. Zuma joutui luopumaan presidenttiydestään vuonna 2018 skandaalien saattelemana, ja hänen vankilatuomionsa vuonna 2021 aiheutti Etelä-Afrikassa laajoja mellakoita, jotka johtivat yli 300 ihmisen kuolemaan.

Viimeisimmän gallupin mukaan DA:n kannatus olisi yleisvaaleissa 25 prosenttia, EFF:n 11 prosenttia ja MK:n 13 prosenttia. MK:n kannatusennuste on yllättävän korkea ottaen huomioon, että puolue perustettiin vasta vuoden 2023 syyskuussa. Samassa kannatusmittauksessa ANC:n osuus olisi puolestaan 37 prosenttia, joka toteutuessaan johtaisi luonnollisesti koalitioneuvotteluihin. Neljän suosituimman puolueen lisäksi yli 350 muulla puolueella on ehdokkaita yleisvaaleissa, joten eteläafrikkalaisella äänestäjällä on edessään runsaudenpula. Nämä ovat myös ensimmäiset yleisvaalit, jossa ehdolla voi olla itsenäisiä ehdokkaita. Vain viisi itsenäistä ehdokkasta on ehdolla kansalliskokoukseen.

Mahdolliseen hallitusyhteistyöhön on varauduttu jo ennen vaaleja

Vaikka neuvottelut puolueiden välillä poliittisesta yhteistyöstä saattavat vaikuttaa nyt toivottomilta, koalitioyhteistyö on ollut melko tyypillistä maan kuntapolitiikassa koko 2000-luvun. Lisäksi maan demokraattisen historian juuret ovat poliittisissa koalitioissa, kun 90-luvulla maassa toimi Nelson Mandelan johtama Government of National Unity Etelä-Afrikan ensimmäisten demokraattisten vaalien jälkeen vuonna 1994.

On mahdotonta sanoa, millaisia hallitusneuvotteluita Etelä-Afrikassa käydään, jos ANC ei voita kansalliskokouksen enemmistöä. Yksi vaihtoehto on, että ANC ja EFF aloittavat yhteistyön, jota DA:n John Steenhuisen on kutsunut Etelä-Afrikan tuomiopäivän koalitioksi. ANC:n ja EFF:n poliittinen yhteiselo samassa hallituksessa ei missään nimessä olisi itsestäänselvyys, vaan puolueiden neuvottelut yhteistyöstä olisivat todennäköisesti erittäin riitaiset ja turhauttavat. DA on puolestaan valmistautunut vaaleihin johtamalla Multi-Party Charter -yhdentymää (MPC), joka koostuu DA:n lisäksi kymmenestä puolueesta, jättäen ulkopuolelle EFF:n ja MK:n. MPC:n tavoitteita on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei sen osapuolilla ole todellista poliittista tahtoa tehdä yhteistyötä, vaan sen olemassaolon lähtökohta on syöstä ANC vallasta.

Puoluerajat ylittävän politiikan ei tulisi olla ongelma Etelä-Afrikan kaltaisessa moninaisessa maassa. Oli yleisvaalien tulos mikä tahansa, on puolueiden korkea aika puuttua huono-osaisuutta lisääviin epäkohtiin, katkaista pitkittynyt energiakriisi ja näin taata maan nuorten tulevaisuus. Laajamittaisten ja väkivaltaisten levottomuuksien vaaraa ei voida sulkea pois, jos maan toukokuussa valittavat uudet vallankäyttäjät eivät aseta maan etua koalitioriitojen edelle.

__

Kirjoittaja: Tiina Salola

Editointi: Nanna Hallikainen, Annika Antikainen, Nina Näsman

Kielenhuolto: Elena Rintamäki