Yhdysvaltojen kongressi sai puolustusministeriöltä viime keväänä käsiteltäväkseen ennätyssuuren 773 miljardin dollarin puolustusbudjettiehdotuksen. Viime vuosien trendinä on ollut, että kongressikäsittelyn myötä lopullinen budjetti kasvaa vielä useilla miljardeilla. Maanpuolustukseen investoiminen ei karkota Yhdysvalloissa lähtökohtaisesti radikaaleintakaan talousliberaalia äänestäjää, joten lisäysten tekeminen ei ole poliittisesti riskialtista. Puolustusmenot nähdään pääsääntöisesti positiivisena asiana, sillä ne lisäävät aina jonkin osavaltion työllisyyttä ja teollisuuden tilauksia.

Puolustusministeriön puolustusbudjettiehdotus on merkittävä asiakirja. Se konkretisoi aiemmassa artikkelissa esiteltyjen turvallisuus- ja puolustusstrategioiden linjauksia ja näyttää todellisen arvottamisen tavoitteiden välillä. Yhdysvalloissa puolustusbudjetti muodostetaan hyvin yksityiskohtaisella poliittisella prosessilla, jota olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani.

Bidenin hallinnon kansallisten turvallisuus- ja puolustusstrategioiden julkaisujen viivästyminen on rajoittanut budjettikeskustelua tähän asti, mutta edellisvuosien tapaan tämäkin budjettiesitys on aiheuttanut kiivasta keskustelua. Ensinnäkin esitystä on arvosteltu liian varovaiseksi. Vaikka budjetti kasvaa absoluuttisesti hieman yli neljä prosenttia edellisvuoden budjetista, aiheuttaa kahdeksassa prosentissa laukkaava inflaatio todennäköisesti reaalisen 2,6 prosentin aleneman.

Toiseksi varsinkin merivoimien sota-alusten lukumäärää ollaan karsimassa merkittävästi, jotta strategisesti merkittävät alushankkeet kyetään rahoittamaan kuluvan vuosikymmenen aikana. Arvostelijat ovat irvailleet merivoimien aiheuttavan itselleen Pearl Harboria suuremmat tappiot – ja vieläpä ilman vihollista.

Tekninen kehitys muuttaa voimasuhteita

Kasvava puolustusbudjetti ei jakaudu tasaisesti. Jos vertaa budjetin jakautumista puolustushaaraministeriöiden välillä vuoteen 2020, niin koko puolustushallintoa koskevien menojen osuus budjetista on pysynyt samana (noin 16 %).  Meri- ja ilmavoimien osuus on kasvanut noin 28 prosentista 30 prosenttiin ja maavoimien osuus pienentynyt 27 prosentista 23 prosenttiin. Maavoimilta ei ole varsinaisesti leikattu, mutta korotukset ovat kohdistuneet enimmäkseen muualle. Teknologinen kehitys ei ole muokannut maavoimien tapaa sotia yhtä merkittävästi kuin muissa puolustushaaroissa, joissa kalliin huipputeknologian nopea käyttöönotto on ollut edellytys taistelussa selviytymiselle.

Eri toimintojen, kuten henkilöstön, hankintojen ja operatiivisen toiminnan välillä voimasuhteet eivät ole muuttuneet vuodesta 2020. Oliko siis puolustusstrategian puhe valmiuteen panostamisesta vain korulauseita? Ei, koska toimintojen sisällä on tehty suuria, jopa strategisen tason priorisointeja. Taistelemaan suunniteltujen joukkojen valmiuden kehittäminen ja harjoittelu kasvavat kaikissa puolustushaaroissa. Tämä tarkoittaa lisääntyneitä valmiusvuoroja, sota-alusten meripäiviä ja ilma-alusten lentotunteja. 

Priorisoinnit painottuvat kuitenkin joukoille, joilla on merkitystä strategisen pidäkkeen tai suurvaltasodankäynnin kanssa. Maavoimissa prikaatitason harjoituksia lisätään, pienempiä vähennetään. Merivoimissa lentotukialusosastot harjoittelevat enemmän, pienemmät alusosastot vähemmän. Ilmavoimissa kokonaislentotuntimäärä laskee, mutta keskeisin kalusto lentää enemmän ja tukevat joukot sekä reservi vähemmän. Myös taisteluvälineiden, eli ammusten, pommien, rakettien ja ohjusten varastointiin ja ylläpitoon esitetään merkittäviä määrärahalisäyksiä. Käytössä olevaa kalustomäärää taas vähennetään.

Tutkimus- ja kehitystyö on Bidenin hallinnon puolustusstrategian yksi keskeisistä keinoista pysyä Kiinan edellä. Klikkaa twiitataksesi!

Läsnäoloon ja harjoitteluun Aasiassa (yhteensä kuusi miljardia dollaria) ja Euroopassa (neljä miljardia dollaria) esitetään lisäresursseja samalla, kun operaatiot Lähi-idässä ja Afrikassa kutistuvat. Merkittävää on, että kaikkien operaatioiden kustannukset on sisällytetty niin sanotun sotabudjetin (Overseas Contingency Operations) sijaan perusbudjettiin. Myös humanitaarisesta avusta ja asevoimien ympäristöohjelmista leikataan.

Tutkimus- ja kehitystyö (T&K) on Bidenin hallinnon puolustusstrategian yksi keskeisistä keinoista pysyä Kiinan edellä. Pentagon mainostaa T&K-budjetin olevan ennätyssuuri, mitä se numeraalisesti onkin, mutta osuus kokonaisbudjetista on suurin piirtein sama kuin vuonna 2020. Sen sisällä on tehty lisäyksiä soveltavaan tutkimukseen perustutkimuksen kustannuksella. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös maavoimien T&K-budjetin pienentäminen, kun muilla puolustushaaroilla se kasvaa. Tähän toimintoon on kongressi perinteisesti myöntänyt lisärahoitusta. 

Asevoimilla on ollut viime vuosina merkittäviä rekrytointivaikeuksia pandemian ja hyvän työllisyystilanteen vuoksi. Palkatun henkilöstön määrää on tarkoitus vähentää ensi vuonna yli 4000 sotilaalla. Suurin vähennys tapahtuu maavoimissa, joka ei halua laskea rekrytointikriteerejä. Puolustushallinnon kilpailukykyä työmarkkinoilla on parannettu viime vuosina merkittävillä palkankorotuksilla, ja ensi vuodellekin on suunniteltu yli neljän prosentin korotukset ja 15 dollarin minimituntipalkka, mutta inflaatio pienentää merkittävästi korotusten vaikutusta. Lisäksi investointeja tehdään päivähoidon ja asumisen tukiin.

Uutena toimintona esitykseen on lisätty ilmastonmuutokseen varautuminen. Suurin osa rahoituksesta on kohdistettu etenkin rannikolla sijaitsevien tukikohtien suoja- ja muutosrakentamiselle, mutta mukana on myös tutkimusta ajoneuvojen hybridisaation ja energiatehokkuuden alueilla.

Hankintoja ja luopumisia

Maavoimissa ei tapahdu merkittäviä luopumisia kokonaisista asejärjestelmistä, mutta myös hankintabudjettiehdotus on tätä vuotta pienempi. Varmaksi ei voi sanoa, onko Ukrainan sota ehtinyt vaikuttaa päätöksiin. Trendinä on panostaa pitkän kantaman aseisiin ja niiden vaikutukselta suojautumiseen yksittäisen taistelijan suorituskyvyn kustannuksella. Päähankkeet liittyvät pitkän kantaman täsmäaseisiin, joukkojen liikkuvuuteen maalla ja ilmassa, tietoverkkoihin sekä ilma- ja ohjustorjuntaan. Jalkaväen pimeänäkölaitteiden ja tarkkuuskiväärien sekä ajoneuvojen suojamateriaalien hankintoja sen sijaan perutaan. Huomioitavaa on kuitenkin, että maavoimat peruu hankintoja vain 23 miljoonalla dollarilla samalla kun ilma- ja merivoimat keskeyttävät hankkeita ja poistavat käytöstä kalustoa yhteensä 2,5 miljardilla dollarilla.

Merivoimat on vuosia yrittänyt lakkauttaa esimerkiksi yhtä lentotukialusosastoa, jotta se saisi ohjattua resursseja kipeästi tarvittuihin modernisaatioprojekteihin. Koska lentotukialusosastot ovat sekä Yhdysvaltojen globaalin mahdin kruununjalokivi että merkittäviä työllistäjiä tukialueillaan, kongressi on vuodesta toiseen estänyt asevoimien suunnitelmat. Nyt laivasto on tilanteessa, jossa uuden strategian toteuttaminen vaatii uusia ydinsukellusveneitä sekä suuria pinta-aluksia. Rahoittaakseen hankintansa merivoimat suunnittelee jopa 24 sota-aluksen käytöstä poistoa. Uusia aluksia tulee 12, joista merkittävimmät ovat kaksi ydinsukellusvenettä ja kolme hävittäjä- ja fregattiluokan pinta-alusta. Investointeja tehdään myös rakenteilla olevaan lentotukialukseen. 

Pitkällä tähtäimellä sota-alusten määrää haluttaisiin laskea vuoden 2020 noin 300:sta 250–275:een. Suurin osa poistuvista aluksista olisi rannikon läheiseen toimintaan suunniteltuja pieniä korvetti-luokkaa vastaavia pinta-aluksia. Kooltaan ne ovat hieman Suomen Laivue 2020 -hankkeen aluksia suurempia. Poliitikoissa luopuminen herättää suuria tunteita, koska alukset ovat nuorimmillaan vain muutaman vuoden vanhoja, ja niihin on investoitu merkittäviä summia. Laivaston näkökulmasta taas hanke on myöhästynyt esimerkiksi moottoriongelmien takia, eikä laivojen suorituskyky ole vastannut odotuksia Kiinan muodostamaa uhkaa vastaan.

Myös ilmavoimat on poistamassa käytöstä yli 200 lentokonetta. Suurin osa koneista on harjoitus- ja tukikäyttöön suunniteltuja, mutta listalla on esimerkiksi 33 kappaletta 5. sukupolven F-22 Raptor -häivehävittäjiä. Tilalle tulee kuitenkin merkittävä määrä uutta F-35- ja F-15-kalustoa, joten hävittäjien kokonaismäärä pysyy samana. Myös ilmatankkauskalustoa ja helikoptereita uudistetaan merkittävästi. Pitkällä aikavälillä ilmavoimien tärkeimmät hankkeet ovat B-21 Raider -häivepommikone sekä 6. sukupolven hävittäjä.

Monia budjetissa esitettyjä toimia on yritetty jo vuosia, mutta sisäpolitiikka on ajanut monessa tapauksessa puolustuspolitiikan edelle. Klikkaa twiitataksesi!

Lentokoneiden ohella ilmavoimat toteuttaa puolustusstrategiaa päivittämällä 1970-luvulta asti käytössä olleita Minuteman III -mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia. Ydinsukellusveneiden ja strategisten pommikoneiden ohella maasta laukaistavat ydinaseet muodostavat pelotteen perälautana toimivan ydinase-triadin.

Avaruusvoimat kehittää kiertoradan ohjuspuolustusjärjestelmiään valvonnan ja varoittamisen osalta sekä parantaa paikannus-, navigointi- ja ajoitusjärjestelmien (PNT) taistelunkestävyyttä tilanteissa, joissa vihollinen pyrkii kiistämään esimerkiksi GPS-järjestelmän käytön.

Budjetilla valmistaudutaan suurvaltasotaan 

Kliseisesti voidaan todeta, että Pentagonin budjettiesitys keskittyy ydintoimintoihin. Asevoimat eivät enää valmistaudu vakauttamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin, vaan suurvaltasotaan. Monia budjetissa esitettyjä toimia on yritetty jo vuosia, mutta sisäpolitiikka on ajanut monessa tapauksessa puolustuspolitiikan edelle.

Vaalituloksesta riippumatta helppoa tämänkään budjetin läpivieminen ei tule olemaan. Edustajainhuoneen jäsenet ja senaattorit laskevat jokaisen päätöksen kohdalla vaikutuksia oman osavaltionsa työpaikkoihin ja verokertymään. Etenkin sotalaivojen ja ilma-alusten käytöstä poistaminen kohtaa monia esteitä ennen kuin budjetti hyväksytään. 

Pitkäjänteisyyden puute on herättänyt kritiikkiä budjettia kohtaan. Viime vuosina on pyritty tekemään pitkäjänteisempää puolustuspolitiikkaa, mutta juuri sisäpoliittiset kiistat ovat estäneet puolustusministeriötä toteuttamasta suunnitelmaansa. Tällä kertaa kuitenkin konkreettinen suurvaltasodan mahdollisuus saattaa luoda mahdollisuuden aloittaa pitkän aikavälin työskentely globaalin johtopaikan säilyttämiseksi. 

Suurin kritiikki on kuitenkin kohdistunut budjetin kokoon. Inflaatio on syömässä nettobudjettia, joten kongressi kasvattanee sitä vielä useilla prosenteilla. Etenkin käyttökustannuksiin ja henkilöstöön kohdistuu kustannuspaineita, kun polttoaineiden, energian ja elämisen kustannukset nousevat.

Budjettiesityksessä on puolustusstrategian kanssa ristiriidassa kaksi asiaa: perustutkimuksesta leikkaaminen ja Ukrainan avustamiseksi suunniteltu ainoastaan 300 miljoonan dollarin apupaketti. Pitkällä aikavälillä juuri perustutkimus tuottaa lisäarvoa, jolla sotilaallinen suurvalta-asema kyetään säilyttämään. Lisäksi 300 miljoonaa on merkityksetön summa tänä vuonna Ukrainalle annetun yli 17 miljardin dollarin rinnalla. 

Arvioni on, että budjettiin suunnitellut korotukset on haluttu kohdistaa strategian kannalta keskeisille alueille, joihin kongressi ei olisi omatoimisesti lisännyt resursseja. Tutkimukseen on kongressikäsittelyssä myönnetty lisärahaa lähes säännönmukaisesti, ja Ukrainaa on tähänkin mennessä rahoitettu puolustusbudjetin sijaan kongressin järjestelyvaroista. Näin ollen budjetin kokonaissumma saattaa nousta vahingossa suuremmaksi kuin poliitikot haluaisivat. Maailmanpoliittinen ja -taloudellinen tilanne ei tue leikkauksia henkilöstöstä ja valmiudesta, tutkimukseen sijoittaminen kuvastaa progressiivisuutta ja Ukrainaa on ylevää tukea.

Kirjoittaja: Olli Saarinen

Editointi: Heljä Ossa, Peppi Heinikainen 

Kielenhuolto: Elena Rintamäki