Venäjä pystyy vaikuttamaan Suomeen pullistelemalla ja heikkouksia hyödyntämällä
Tapio Pellinen | 13.02.2019
Asevoimien esittelyllä on Venäjällä pitkät perinteet ja vakaa kulttuurinen asema esimerkiksi voitonpäivän paraateissa toukokuussa. Kuva: Pietarin teologinen akatemia / Flickr
Keppiä voi antaa sekä avoimesti että salaa, ja Venäjä onkin hyödyntänyt viime vuosina monipuolista keinovalikoimaa vaikuttaakseen eri maihin. Monet näistä keinoista ovat sellaisia, joita olisi mahdollista soveltaa myös Suomen kohdalla hyvinkin nopeasti.
Kaikki kuviteltavissa olevat keinot on otettava käyttöön, kun Venäjä kilpailee kansainvälisestä vallasta ja kunniasta. Tässä on tutkija Katri Pynnöniemen mukaan Venäjän uusimman, vuonna 2015 hyväksytyn kansallisen turvallisuusstrategian viesti. Maan ulkopolitiikka onkin muuttunut kovemmaksi, ja ulkopolitiikan keinoja käytetään usein myös sisäpoliittisten tavoitteiden ajamiseen.
Millaisia sitten ovat ne toimintatavat, joilla Venäjä voisi halutessaan yrittää painostaa Suomea välittömästi tai hyvin lyhyellä aikajänteellä? Venäjän vaikuttamiskeinot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: sellaisiin, joissa tekijä on tiedossa, ja sellaisiin, joiden tekijää on vaikea selvittää tai todistaa. Ilmatilaloukkauksen tekijä on yleensä varmuudella tiedossa, mutta sosiaalisessa mediassa tapahtuvan trollaamisen tunnistaminen valtiolähtöiseksi on hyvin vaikeaa.
”Historian juoksussa olemme opetelleet sitä, miten näihin perinteisiin ja selkeisiin tilanteisiin tulisi reagoida. Kun tekijä on selvä, pystymme keskustelemaan siitä keskenämme ja pohtimaan, mistäköhän kenkä puristaa ja saisiko ongelman ratkaistua neuvottelemalla. Mutta näissä tapauksissa, joissa tekijä pyritään häivyttämään ja joissa tekijästä on vain iso epäily, ei ole tarkoituskaan päästä neuvotteluasemaan. Kyse on pikemminkin valmistelusta ja pohjustuksesta johonkin muuhun, yhteiskunnan heikkojen kohtien hakemisesta”, kommentoi tutkimusjohtaja Hanna Smith Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta.
Sotilaallisesti uhkaavat manööverit
Venäjällä polkaistiin käyntiin merkittävä asevoimien uudistusohjelma vuonna 2008 Georgian sodan jälkeen. Suurten rakenteellisten uudistusten lisäksi asevoimien kaluston modernisointiin on panostettu merkittävästi. Reformin tuloksia on hehkutettu ylpeästi venäläisissä tiedotusvälineissä. Venäjän kalustoesittelyihin tartutaan hanakasti myös suomalaisissa tiedotusvälineissä.
Valtion sotavoimien käyttö luonnollisesti kertoo kohteelle varsin selvästi, kuka toimien taustalla on. Paineen ja uhan tunteen luomiseksi sotavoimilla voi tehdä paljon muutakin kuin hyökätä. Sotalaivoilla voi häiritä muita laivoja, pommikoneilla voi tehdä hyökkäysharjoituksia ja ilmatilaloukkauksilla pakottaa kohdemaan ilmavoimat reagoimaan, jolloin samalla voidaan testata niiden suorituskykyä.
Ilmatilaloukkaukset eivät nykyisellä navigointiteknologialla ole käytännössä koskaan vahinkoja. Suomen puolustusministeriö kertoi, että vuosina 2005–2016 tapahtui 35 ilmatilaloukkausta, joista selvästi eniten eli 14 oli Venäjän tekemiä. Venäjän tekemien loukkausten määrä kiihtyi selvästi vuonna 2014, kun jännitteet Venäjän naapurustossa kasvoivat Ukrainan sodan alkamisen vuoksi, ja määrä laski seuraavina vuosina. Ilmatilaloukkaukset ovat keinovalikoiman lievemmästä päästä, hyökkäysharjoitukset astetta vakavammasta.
Ilmatilaloukkausten lisäksi tilan voi ottaa haltuun myös sotaharjoituksilla ja asekokeiluilla. Niiden jatkuva seuraaminen mediassa sekä sanattomien viestien etsiminen toteuttavat Venäjän tavoitetta.
Sotaharjoitusten ja asekokeilujen jatkuva seuraaminen mediassa sekä sanattomien viestien etsiminen toteuttavat Venäjän tavoitetta.”Sotaharjoituksen ei tarvitse olla reaktio mihinkään. Jokainen armeija harjoittelee ja valitsee niin tehdessään sen, kuinka avoimesti se haluaa ilmoittaa harjoituksesta. Venäjä voi kuitenkin värittää toimintaansa, ja sitten lännessä voidaan pelästymisen myötä vahvistaa Venäjän viestiä entisestään. Sen jälkeen Venäjän ei tarvitse tehdä mitään, koska me pelaamme itse Venäjän pussiin. Mitä enemmän Venäjän voimasta, vahvuudesta ja pelottavuudesta kirjoitetaan, sitä enemmän Kremlissä lyödään ylävitosia”, Smith sanoo.
Skaalan vakavimmassa päässä ovat avoimesti hyökkäykselliset sotatoimet, kuten erikoisjoukkojen toteuttama strateginen isku johonkin tärkeään kohteeseen. Kynnys tällaisiin toimiin on todennäköisesti Suomen kohdalla korkea, mutta mahdollisuus niihin Venäjällä on käytössään.
”Ei pidä katsoa pelkästään sitä, mitä Suomen ja Venäjän välillä on tapahtunut. Meidän pitää ottaa oppia kaikennäköisistä paikoista, joissa Venäjä on käyttänyt kaikennäköisiä työkaluja. Vaikka tuntuisi siltä, ettei Venäjä tekisi Suomessa sellaisia toimia kuin Ukrainassa, mielestäni niitä ei voida poissulkea”, Smith kertoo.
Avointen sotilaallisten toimien lisäksi Venäjän sotilastiedustelu GRU on osoittanut sekä halunsa että kykynsä yrittää salamurhia ulkomailla, kuten Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä murhayritys maaliskuussa 2018 osoittaa.
Taloudellinen painostus
Kohdemaan kukkaroon iskevillä keinoilla painetta voidaan luoda eri suunnasta kuin sotilastoimin. Venäjä ei ole arastellut esimerkiksi energiavientinsä valjastamista ulkopolitiikan välineeksi. Energiatoimitusten keskeyttämistä Venäjä on käyttänyt painostuksen välineenä esimerkiksi Liettuassa vuonna 2006 ja Ukrainassa 2006, 2009 ja 2014.
Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2015 tuontienergian osuus Suomen energiankulutuksesta oli 45 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan tästä energian tuonnin arvosta 60 prosenttia tuli Venäjältä, eli näiden lukujen perusteella reilu neljäsosa Suomen energiankulutuksesta oli riippuvaista Venäjältä tuodusta energiasta.
Mikäli Venäjä päättäisi lopettaa energiatoimitukset Suomeen, lovi olisi suuri, vaikka sitä pystyttäisiinkin tilkitsemään lisäämällä tuontia muualta.
Mikäli Venäjä päättäisi lopettaa energiatoimitukset Suomeen, lovi olisi merkittävä.Muillakin talouden aloilla on ruuveja, joita Venäjä voisi kiristää. Vuonna 2010 Venäjä keskeytti suomalaisten liha- ja maitotuotteiden maahantuonnin, koska tuotteet eivät ”täyttäneet Venäjän lainsäädännön asettamia vaatimuksia.”
Samoin Venäjä oli vuonna 2009 valmis käyttämään Suomea häiritseviä puutulleja vipuvartena saadakseen Suomelta tukea Itämeren pohjassa kulkevalle Nord Stream -kaasuputkelle, vaikka tulleja ei alun perin ollut pelinappuloiksi tarkoitettu. ”Kun puutullit tulivat, se ei ollut suoraan Suomea vastaan kohdistettu asia. Se oli kuitenkin Suomelle opetus siitä, että näin näissä asioissa voi välillä käydä”, Smith sanoo.
Yksi mahdollinen keino on myös paineen luominen Venäjän ja Suomen välisille rajanylityspaikoille. Niille muodostuu ajoittain pitkiä rekkajonoja kaikenlaisista syistä, mutta Venäjä pystyisi myös muodostamaan lisää jonoja halutessaan.
Kun Venäjän rajalta pääsi Suomen puolelle turvapaikanhakijoita talvena 2015–2016, myös se tulkittiin laajalti Venäjän vaikuttamisen keinona raja-alueella. Asiasta on tehty myös eriävään johtopäätökseen päätynyt norjalaistutkimus, jonka mukaan kyse oli pikemminkin siitä, että pohjoinen reitti veti turvapaikanhakijoita puoleensa muita reittejä halvempana ja turvallisempana vaihtoehtona.
Informaatiovaikuttaminen
Vaikutuskeinoilla, joiden tekijää on vaikea tunnistaa, on vaikea saada kohdetta toimimaan juuri halutulla tavalla. Sen sijaan kohdemaasta voidaan tehdä epävakaampi, vähemmän yhtenäinen ja haavoittuvaisempi muulle vaikuttamiselle. Sosiaalisen median ja tietoverkkojen kautta on mahdollista osallistua suureen määrään arkipäivän keskusteluja ja vaikuttaa niihin. Oman viestin saaminen ihmisten nähtäville on aiempaa helpompaa.
Tunnetuin Venäjän sosiaalisen median operaatioon liittyvä asia on varmasti Pietarin ”trollitehdas”, josta tahkottiin monenlaisia välihuutoja muun muassa länsimedioiden kommenttipalstoille. Tämän harkitun provosoinnin tavoitteena on saada ihmiset riitelemään keskenään ja luoda vastakkainasetteluja hyödyntämällä sosiaalisen median toimintalogiikkaa ja heikkouksia.
Tarttumalla maahanmuuttajien tai rasismin kaltaiseen, kansakuntaa jakavaan asiaan ja lietsomalla argumentteja sen puolesta ja sitä vastaan, ihmiset saadaan itse polarisoimaan julkista keskustelua.
Tarttumalla ja lietsomalla kansakuntaa jakaviin asioihin, ihmiset saadaan itse polarisoimaan julkista keskustelua.”Sosiaalisessa mediassa käytetään hienosti hyväksi sitä, että vain pienen osan keskustelusta tarvitsee olla valtiollisesti koordinoitua. Kun nekin, joilla ei ole mitään kytköksiä Venäjään, esittävät vain omia näkemyksiään ja niitä vastaan hyökätään, ihmiset saadaan orgaanisesti vedettyä vastakkainasetteluun. Vähällä voidaan saada paljon aikaiseksi”, Smith sanoo.
Vastakkainasettelua voidaan rakentaa myös hyödyntämällä joitain maan sisäisiä tyytymättömyyden aiheita, joita esimerkiksi venäjänkielisellä vähemmistöllä on. Venäjä on käyttänyt tätä taktiikkaa muun muassa Viron Pronssisoturi-kiistassa sekä Itä-Ukrainan kriisin lietsomisessa. Samanlaista jakolinjojen rakentamista ja syytöksiä venäläisten syrjinnästä on myös kohuissa, joissa venäläismediat ovat kauhistelleet Suomen lastensuojelun toimintaa.
Informaatiovaikuttamisen todistaminen on vaikeaa, jolloin syytökset voidaan torjua.Informaatiovaikuttamisen näyttäminen toteen on erittäin vaikeaa, jolloin Venäjän on helppo syyttää länsimaita keksityistä syytöksistä ja russofobiasta.
Keskusteluihin vaikuttamisen lisäksi Venäjälle edullista viestiä voidaan levittää esimerkiksi mainostilaa ostamalla tai omien julkaisukanavien kautta. Taktisesti ajoitetuilla tietovuodoilla voi myös olla suuri vaikutus, kuten Hillary Clinton sai huomata Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan vuonna 2016.
Kyberiskut ja teknologian hyödyntäminen
Ongelmien aiheuttamisen kannalta tärkeisiin tietojärjestelmiin kohdistuvat kyberiskut ovat erinomainen väline: hyökkäyksiä on vaikea jäljittää ja niissä on tekijälleen vain pieniä riskejä, mutta niillä voi aiheuttaa hyvin konkreettista ja fyysistä vahinkoa sekä erilaisille järjestelmille että ihmisille.
Vuonna 2015 venäläishakkerit tekivät ranskalaisen TV5Monde-kanavan tv-asemaa kohtaan kyberhyökkäyksen, joka olisi tuhonnut aseman laitteistot, ellei vastatoimia olisi ehditty tehdä juuri ajoissa.
Liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt kriittisiksi toimialoiksi energian, liikenteen, pankkialan, finanssimarkkinoiden infrastruktuurin, terveydenhuoltoalan, juomaveden toimituksen sekä digitaalisen infrastruktuurin toimialat. Kaikkiin näihin voidaan vaikuttaa kyberiskuilla. Helsingin kaupungista Hybridiosaamiskeskuksen tuella tehdyn yhdistelmäuhka-analyysin mukaan ”laajat tai pitkäkestoiset sähkön, veden tai lämmön jakelun katkot aiheuttaisivat vakavia ongelmia, joukkoliikenteen häiriöt suurta haitaa ja satamien häiriöt pahimmillaan valtakunnallisia taloudellisia menetyksiä.”
”Kyber on huomattavan hankala vastus, koska se voi saada aikaan niin paljon fyysistä vahinkoa. Kysymys on siitä, miten kynnys iskulle nostetaan mahdollisimman korkeaksi, jotta siitä olisi seurauksia tekijälle. Tämä on tämän hetken iso haaste, koska kyber on ollut niin hyvä väline”, Smith sanoo.
Helsinki-analyysissa kuvaillaan myös kyberiskua, joka toteutettaisiin lainsäädännön tuomia oikeuksia väärinkäyttämällä. Koska EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR antaa ihmisille oikeuden pyytää itseään koskevat tiedot, jonkin henkilötietoja käsittelevän organisaation toiminta voitaisiin ruuhkauttaa hämäämällä tuhannet ihmiset tekemään täysin laillisia tietopyyntöjä lyhyen ajan sisällä. Tämä voisi tapahtua väittämällä esimerkiksi, että lapsia koskevia tietoja käytetään organisaatiossa jollain tavalla arveluttavasti. Helsinki-Vantaan lentokentän puolestaan saisi hyvin helposti täysin sekaisin lennättämällä kauko-ohjattavaa dronea sen lähistöllä, kuten Gatwickin lentokentällä Lontoossa tehtiin joulukuussa 2018.
Suomen varautuminen vauhdissa
Kokonaisuudessaan Venäjällä on käytössään useita eritasoisia vaikuttamisen ja painostamisen keinoja, joita voidaan soveltaa ja yhdistellä hyvin eri tavoilla erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kulloinkin valitut keinot riippuvat luultavasti hyvin pitkälle vaikuttamiselle avautuvista mahdollisuuksista ja siitä, millaisia nimenomaisia tavoitteita Venäjä toimilleen asettaa niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin.
Tietoa siitä, miten Suomi on Venäjän vaikutusyrityksiin pystynyt reagoimaan, on tarjolla vaihtelevasti. Ilmatilaloukkausten, taloudellisen painostuksen ja julkisen median kautta toteutettuihin toimenpiteisiin Suomen valtiovalta on kyennyt vastaamaan vähintään kohtuullisesti ja hakemaan neuvotteluratkaisuja, kun niitä on kaivattu. Painetta tähän luo osaltaan se, että Venäjän avoimiin tyytymättömyyden ilmauksiin suhtaudutaan suomalaisessa mediassa isoina uutisina.
Toisaalta kyberiskuja ja informaatiovaikuttamista on vaikea tunnistaa, joten niille on vastaavasti vaikeampi tehdäkään mitään. Marraskuussa ulkoministeriö otti kuitenkin nopeasti kantaa Naton Trident Juncture -harjoituksen yhteydessä havaittuun, Venäjältä tulleeseen gps-häirintään, ja Venäjän Suomen-suurlähettiläs kutsuttiin puhutteluun. Tapaus osoittaa ainakin sen, että Suomen valtiojohto ei arastellut reagoida, kun vastaan tullut tilanne ja sen syyllisyyskysymys olivat verrattain selkeitä.
Selkeys on kuitenkin vaikeasti löydettävissä tietoverkkojen maailmassa. Siksi Suomen kannalta erityisen kiinnostavaa ja tärkeää on se, miten nykyteknologian varjoissa tapahtuvan vaikuttamisen kynnystä pystyttäisiin nostamaan. Uudet tiedustelulait antaisivat viranomaisille uusia verkkotiedustelumahdollisuuksia muun muassa informaatiovaikuttamisen seuraamiseen, ja oikeusministeriö on käynnistänyt koulutushankkeen vaalivaikuttamiseen varautumisesta. On kuitenkin varmaa, että uusia vaikuttamisen keinoja keksitään samalla kun vanhoja vastaan opitaan puolustautumaan.
