Ruokaturva liitetään tavallisesti uutisiin kaukaisten maiden nälänhädistä. Yhteiskunnan vakaus on kuitenkin illuusio, joka murtuu missä tahansa yllättävän nopeasti, jos ruoasta on pulaa.

Sanonta “yhteiskunta on kolmen aterian päässä anarkiasta” kuvaa hyvin yhteiskunnallisen vakauden illuusiota. Ruoka on meille kaikille tuttu ja tärkeä asia: ihmisen pitää syödä, joten teemme yksilöinä ja yhteiskuntina ruokaan liittyviä valintoja joka päivä. Jos ruokaa ei syystä tai toisesta riitä pöytään, vallankumous alkaa yllättävän pian vaikuttaa varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Nykyisen ruokajärjestelmän paradoksi on se, että järjestelmä ei takaa ruokaturvaa kaikille, vaikka maailmassa tuotetaan riittävästi ruokaa koko globaalin väestön tarpeisiin. Lisäksi kolmasosa syömäkelpoisesta ruoasta heitetään roskiin. Toinen ongelma on se, että ruoasta saatava energia ei jakaudu tasaisesti maiden välillä tai edes maiden sisällä: ylipaino yleistyy maailmanlaajuisesti samalla, kun noin 124 miljoonaa ihmistä kärsii ruokaturvaan liittyvistä kriiseistä. Parhaillaan esimerkiksi Jemenissä, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on meneillään vakava ruokakriisi.

Ruokaturvaa on logistiikkaa

Yksi vakavimmista ruokaturvaan liittyvistä kriiseistä on käynnissä Jemenissä, jossa Saudi-Arabian johtama liittouma on vuodesta 2015 sotinut presidentti Abdrabuh Mansur Hadin syrjäyttäneitä huthikapinallisia vastaan. Noin vuosi sitten The Ulkopolitistissa analysoitiin Hadin edeltäjän, Jemenin ex-presidentti Ali Abdullah Salehin valtakautta. Tällä hetkellä yli puolet jemeniläisistä eli vajaat 16 miljoonaa ihmistä kärsii ruoanpuutteesta – noin 65 000 ihmistä on vaarassa kuolla aliravitsemukseen, koska heillä ei ole lainkaan ruokaa.

Neljä vuotta jatkuneet taistelut ovat tuhonneet Jemenin talouden ja suuren osan infrastruktuurista, kuten liikenneyhteyksistä. Sota on yli kaksinkertaistanut peruselintarvikkeiden hintoja. Jemenin ruokakriisin keskeinen syy ei ole ruoan globaali riittävyys, vaan köyhyys ja logistiset ongelmat: yli puolella jemeniläisistä ei ole varaa ostaa ruokaa tai kaasua, joka on välttämätöntä ruoan valmistuksessa. Hätätilanteessa ihmiset yrittävät selviytyä esimerkiksi myymällä omaisuuttaan tai kotieläimiään, vähentämällä ja pienentämällä aterioitaan tai lopettamalla syömisen, jotta edes lapset saisivat ruokaa.

Jemenin ruokakriisin keskeinen syy ei ole ruoan globaali riittävyys, vaan köyhyys ja logistiset ongelmat Klikkaa twiitataksesi!

Jemenin tilanne osoittaa, kuinka tärkeä toimiva logistiikka on ruokaturvalle – ja kuinka logistiikan häirintää voi käyttää voimapolitiikan keinona. Noin kaksi kolmesta jemeniläisestä elää Hodeidan satamakaupungin kautta tuotavan ruoan, polttoaineen ja lääkkeiden varassa. Saudi-Arabian johtaman liittouman uudet ilmaiskut Hodeidaan marraskuussa 2018 ovat vaarantaneet logistisen järjestelmän toiminnan ja miljoonien siviilien elämän.

Tyhjenevä maaseutu ruokkii kasvavia kaupunkeja

Myös kaupungistuminen korostaa logistiikan merkitystä ruokaturvalle. Kaupungistuneissa yhteiskunnissa ruoan tuottajat ja kuluttajat ovat erkaantuneet toisistaan ajallisesti, paikallisesti ja kulttuurisesti, ja kaupunkilaiset ovat riippuvaisia siitä, että ruokaa voidaan toimittaa pitkienkin matkojen päästä. Ruokaturvan kriisit iskevät voimakkaasti tiheästi asuvaan kaupunkiväestöön, jolla ei välttämättä ole käsitystä siitä, mistä supermarketin muoviin pakattu elintarvike tulee.

Ruokaturvan kriisit iskevät voimakkaasti tiheästi asuvaan kaupunkiväestöön Klikkaa twiitataksesi!

Kasvava väestötiheys asettaa uusia vaatimuksia ruokajärjestelmälle. Kuivuus Saharassa ei ole vielä katastrofi, mutta pieni ongelma ruoan toimitusketjussa voi nopeasti aiheuttaa valtavaa haittaa, koska miljoonat ihmiset elävät toimivan ruoanjakelun varassa. Esimerkiksi ammoniakin valmistuksessa sivutuotteena syntyvän hiilidioksidin kulutuspiikki Länsi- ja Pohjois-Euroopassa kesällä 2018 aiheutti vain pieniä virvoitusjuomien ja oluen tuotanto-ongelmia, mutta olisi pahimmillaan voinut pakottaa veden säännöstelyyn.

Ruoantuotanto on edelleen pinta-alasidonnaista, minkä takia kaupungit todennäköisesti ovat riippuvaisia maaseudusta vielä pitkään. Kasvavan kaupunkiväestön ruokkimisen ja harvenevan maaseutuväestön ylläpitämän ruoantuotannon välillä on jännite, joka saattaa lähivuosina purkautua yhteiskunnallisena epävakautena missä tahansa.

Epätasapaino vähenisi, jos ruoantuotannon pinta-alasidonnaisuus pystyttäisiin murtamaan. Yksi jo kaupallisessa käytössä oleva esimerkki ruoantuotannon innovaatioista on perunan ilmaviljely, joka ei nimensä mukaisesti vaadi maapinta-alaa, koska mukulat kasvavat perunan ilmajuuriin. Uusia ruoantuotantomenetelmiä täytyy kuitenkin vielä kehittää, ennen kuin miljoonat kaupunkilaiset pystytään ruokkimaan niiden avulla.

Maapallon kantokyvyn rajat tulevat vastaan myös Suomessa

Ruoantuotanto aiheuttaa 15–35 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä, ja 70–90 prosenttia maailman kaikesta vedenkulutuksesta käytetään ruoan tuottamiseen. Puhtaan veden väheneminen ja maapallon kantokyvyn rajat pakottavat muuttamaan ruokajärjestelmiä tulevaisuudessa.

Puhtaan veden väheneminen ja maapallon kantokyvyn rajat pakottavat muuttamaan ruokajärjestelmiä tulevaisuudessa. Klikkaa twiitataksesi!

Vaikka Suomessa ruokaturvan tila on tällä hetkellä hyvä, kriisitilanteessa olemme täysin riippuvaisia toimivasta sähköjärjestelmästä. Jatkuvat sähkökatkot rapauttavat ruoantuotantoketjun nopeasti. Eri ruoantuotantomuodot kärsivät kuitenkin energiaongelmista eri tavoin: esimerkiksi kalankasvattamot sietävät sähkökatkoja hyvin, koska kalakantoja ei menetetä kokonaan, kun lämmitettyjen altaiden lämpötila laskee. Kalat vaipuvat horrokseen kuten luonnonvesissä.

Tulevaisuudessa yhteiskunnallisen vakauden säilyttäminen edellyttää myös Suomessa uusia ruokaturvan toimintamalleja. Olemme monin tavoin kytkeytyneet kansainväliseen ruokajärjestelmään, ja kaupungistuminen sekä globaalit ympäristökysymykset liittyvät arkisiin ruokavalintoihimme. On epätodennäköistä, että pinta-alasidonnaista ruoantuotantoa voidaan tai edes tarvitsee täysin korvata uusilla ratkaisuilla lähivuosikymmeninä. Perinteisen maataloustuotannon rinnalle saattaa kuitenkin kehittyä rinnakkaisia ruokajärjestelmiä, joissa tällä hetkellä marginaaliset ilmiöt – kuten perunan ilmaviljely, laboratoriossa kasvatettu liha tai sirkkojen syöminen – vakiinnuttavat asemansa.

– – – – –

Analyysissä käytettiin alun perin ruokaturvallisuus käsitettä ruokaturvan sijaan. Sanasto muutettiin 27.12.18 Aalto yliopiston Water & Development -tutkimusryhmältä tulleen palautteen ansiosta. Ruokaturvallisuudella tarkoitetaan yleisesti elintarviketurvallisuutta, joka kääntyy englanniksi food safety. Ruokaturvalla taas tarkoitetaan ruoan saatavuutta, mikä on englanniksi food security.

The Ulkopolitist kiittää lukijoitaan tarkkaavaisuudesta ja keskusteluun osallistumisesta!