Hollannissa sijaitseva Counter Terrorism Group on tiedustelupalveluiden liittouma,  jota kukaan ulkopuolinen ei valvo. Valvonnan puutteesta huolimatta sen yhteistyötä EU:n elinten kanssa halutaan tiivistää.

Haagissa sijaitsevan Counter Terrorism Groupin eli CTG:n jäseninä on 30 maan tiedustelupalvelut, jotka jakavat sen kautta tiedustelutietoa toistensa kanssa. Vaikka kaikki 30 jäsenmaata sijaitsevat Euroopassa, kuuluvat niiden tiedustelupalvelut hyvin erilaisten lainsäädäntöjen alle ja niillä on toisistaan poikkeavia tiedusteluvaltuuksia. CTG:ssa palvelut keskittyvät yhdessä erityisesti islamistisen terrorismin torjuntaan.

Lokakuun 17. päivänä brittiläisen tiedustelupalvelun MI5:n johtaja Andrew Parker piti Lontoossa puheen, jossa hän kuvaili CTG:n toimintaa myös operatiiviseksi: “Emme ainoastaan seiso eurooppalaisten kollegoidemme rinnalla vaan teemme töitä heidän kanssaan. Johdamme yhteisiä operaatioita, joka ikinen päivä”, Parker summasi.

Counter Terrorism Groupissa kaikki EU-maat jäseninä

Eurooppalaisessa tiedusteluyhteistyöelimessä CTG:ssa toimivat 28 EU-jäsenvaltion lisäksi Norja ja Sveitsi. Julkisuudessa CTG:sta on puhuttu erittäin niukasti. Kansalliset rajat ylittävä terrorismin torjunta on toki arkipäivää, ja Edward Snowdenin tietovuodon jälkeen on ollut selvää, miten tiivistä joidenkin maiden tiedusteluyhteistyö on. Kuuluisin tiedusteluyhteistyö on niin kutsuttu Five Eyes, johon kuuluvat Ison-Britannian lisäksi Yhdysvallat, Kanada Australia, ja Uusi-Seelanti.

Counter Terrorism Group on silti varsin tuntematon toimija, ei vähiten siksi, ettei mikään hallitus, parlamentti tai tuomioistuin valvo sen toimintaa. CTG:lla ei ole nettisivuja, osoitetta tai hallitusta. Se ei siis ole virallinen instituutio tai päätöksentekoelin, eikä sen piirissä virallisesti synny yhteisiä päätöksiä.

Counter Terrorism Groupin jäseninä ovat tarkemmin sanottuna jäsenmaiden sisäisiin asioihin keskittyvät tiedustelupalvelut ja poliisitoimijat eli siviilitiedustelusta vastaavat kansalliset tahot. Joissakin maissa, kuten Isossa-Britanniassa, Saksassa, Unkarissa ja Italiassa, toimii useita tiedustelupalveluja, joista jotkut keskittyvät kotimaan- ja toiset ulkomaantiedusteluun. Esimerkiksi Espanjassa, Kreikassa ja Suomessa toimii puolestaan vain yksi tiedustelupalvelu tai taho, joka toimittaa tiedusteluun liittyviä tehtäviä.

Counter Terrorism Groupin yhteistyö tiivistyy tasaiseen tahtiin

Eurooppalainen tiedusteluyhteistyö on ollut monille tervetullut vastaus viime vuosien tapahtumiin. Erityisesti Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskujen jälkeen puheet eurooppalaisen tiedustelutiedon tehokkaammasta jakamisesta voimistuivat. Juuri Pariisin iskun tekijöistä Belgian viranomaisilla olisi ollut tiedustelutietoa, jollaista Ranskalla ei ollut. Ensimmäisenä konkreettisena askeleena laajemman yhteistyön suuntaan tiedustelupalveluiden pomot järjestivät vain muutama päivä Pariisin iskujen jälkeen erityisistunnon, jossa päätettiin yhteisen tiedustelukeskuksen perustamisesta Haagiin.

Snowdenin paljastettua että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu NSA oli salakuunnellut Saksan liittokansleri Angela Merkelin puhelinta, monet eurooppalaiset poliitikot saksalaiset etunenässä alkoivat puhua eurooppalaisen tiedusteluyhteistyön tiivistämisestä mahdollisuutena ottaa välimatkaa NSA:han. Kaikki maat tarvitsevat tiedustelutiedon vaihtamista omien tietojensa laajentamiseksi, ja aina skandaaliin asti Yhdysvallat ja NSA olivat auliisti tarjonneet uusinta tekniikkaa ja tehokkaimpia ohjelmia kumppanimaidensa käyttöön. Snowdenin tietovuoto johti paitsi NSA-kuvioiden kriittisiin tarkasteluihin mediassa myös esimerkiksi Euroopan silloisen oikeuskomissaarin Viviane Redingin kommenttiin tarpeesta perustaa eurooppalainen tiedustelupalvelu NSA:n ”vastavoimaksi”.

Helmikuussa 2016 julkisuuteen vuoti tieto, että CTG:iin kuuluvat maat ovat rakentamassa virtuaalisen verkoston ja tietokannan vaihtaakseen entistä suuremman määrän tietoja toistensa kanssa. Viestintäverkoston oli uutisen mukaan tarkoitus aloittaa toimintansa saman vuoden heinäkuun alkuun mennessä. Alankomaiden AIVD:n johtaja Bertholee kertoi uutisen mukaan, että verkoston kautta tiedustelupalvelut keskittyisivät vaihtamaan tietoa ulkomaisista taistelijoista ja heidän muodostamastaan uhasta.

Bernin klubin perintöä

CTG:ia edelsi niin kutsuttu Club de Berne eli Bernin klubi. Sveitsiläisen Bernin kaupungin mukaan nimetty Euroopan tiedustelupalveluiden liittouma sai alkunsa 1970-luvun alussa. Alkuun jäseniä oli yhdeksästä maasta, ja Bernin klubi kasvoi vähitellen.

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Counter Terrorism Group perustettiin Bernin klubin kasvoiksi. Sen tehtäväksi tarkennettiin tiedonvaihto nimenomaan islamistisesta terrorismista. Vuonna 2004 kymmenen uutta EU-jäsenmaata liittyi osaksi CTG:ia, jolloin sen jäsenluku kasvoi nykyiseen kolmeenkymmeneen.

CTG toimii viestin välittäjänä Bernin klubin ja EU:n välillä eli ikään kuin Bernin klubin kasvoina virallisille EU-instituutioille. CTG:n puheenjohtajana toimii myös aina senhetkisen EU-puheenjohtajamaan tiedustelupalvelu. CTG on ilmaissut noudattavansa Eurooppa-neuvoston julistusta terrorismin torjunnasta vuodelta 2004.

Tietoa jaetaan EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen kautta, joka sijaitsee Brysselissä Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisuudessa. Counter Terrorism Group raportoi keskuksessa löydöksistään ja voi tehdä toimintasuosituksia EU:lle. EU:n terrorismin torjunnasta vastaava koordinaattori Gilles de Kerchove on myös viimeisen neljän vuoden ajan ollut läsnä pari kertaa vuodessa järjestettävissä CTG-kokouksissa.

EU:n tasolla puhutaan seuraavana askeleena Counter Terrorism Groupin siirtämisestä Europolin alaisuuteen. Europolin toimintaa valvotaan muutamalla eri tasolla. Näistä yksi on EU-parlamentaarikoista ja kansallisista parlamenteista koostettu ryhmä, joka aloitti toukokuussa valvontatehtävänsä. Digitaalisia oikeuksia puolustava EDRI-järjestö tosin epäilee, että Europolin parlamentaarinen valvonta tulee jäämään pintapuoliseksi. Europolia valvova parlamentaarinen ryhmä saa osallistua Europolin hallituksen kokouksiin vain kutsusta, eikä se ei voi pyytää dokumentteja tutkittavakseen vaan on niiden asiakirjojen varassa, jotka Europol sille toimittaa.

Kansalliset lait vetävät rajat, mutta kuka valvoo?

Kun terrorismin torjuntayksikkö vakiintuu Euroopan tiedusteluyhteistyöelimeksi, onkin tärkeää peräänkuuluttaa sen lainmukaisuutta ja rakentaa valvontamekanismeja, joissa esimerkiksi tiedustelupalvelut kansallisissa raporteissaan avaavat kansainvälistä yhteistyötään. Jo nyt Euroopasta löytyy maita, joissa demokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat uhattuina.  

Kansallisesti poikkeavat tiedustelulainsäädännöt ovat jättimäinen kysymysmerkki Counter Terrorism Groupin toiminnassa. Toistaiseksi esimerkiksi Suomen viranomaisilla on hyvin erilaiset tiedusteluvaltuudet kuin vaikkapa heidän brittiläisillä tai ruotsalaisilla kollegoillaan, ja viranomaiset saavat maasta riippuen jakaa erilaisia tietoja. Suomessa vasta keskustellaan tuomioistuimen luvalla toteutettavasta kohdennetusta tiedustelusta, joka antaisi Suojelupoliisille luvan valvoa myös yksittäisten laitteiden internetliikennettä. Isossa-Britanniassa tämänkaltainen valvonta on arkipäivää: tiedustelupalvelu MI5 tarvitsee vain ministeriön tutkintaluvan ja kohteena on myös henkilöitä, joita ei epäillä rikoksista tai terrorismista.

Epäselvää on lisäksi, miltä CTG:n toteuttamat eurooppalaisten tiedustelupalvelujen yhteiset operaatiot näyttävät ja millaisia valtuuksia niitä varten tarvitaan. “Jokainen osallistujamaa voi toimia vain kansallisten lakiensa sallimissa rajoissa, ja arkaluonteisia lähteitä suojellaan riittävillä toimenpiteillä”, Alankomaiden tiedustelupalvelun AIVD:n johtaja Rob Bertholee vakuutti tammikuussa 2016.

Niin kauan kuin kansallisten lakien toteutumista ei mikään ulkopuolinen taho valvo, on Bertholeen väitettä vaikea todistaa. Tämän vuoden syyskuussa ihmisoikeusjärjestö Privacy International aloitti kampanjan, jolla se pyrkii kartoittamaan, kuinka hyvin kunkin maan tiedusteluviranomaisia valvovat kansalliset elimet ovat jyvällä niiden harjoittamasta kansainvälisestä tiedusteluyhteistyöstä.

Privacy International kuvaili kampanjassaan ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisia tiedusteluyhteistyön muotoja, jotka CTG:n tavoin eivät vaadi hyväksyttämistä kansallisissa parlamenteissa. Yhteistyöstä sovitaan usein salaisissa muistioissa, ja koska yhteistyö ei ole virallista, eivät sitä sido viralliset dokumentit. Kun tiedusteluyhteistyötä eivät rajoita ihmisoikeussopimuksien tai kansainvälisen lain noudattaminen, tiedustelupalveluiden on täysin mahdollista kiertää kansallisia ja kansainvälisiä lakeja, jotka on luotu suojelemaan kansalaisten yksityisyyttä. Tärkeää olisi lisäksi turvata avoimen yhteiskunnan ja hyvän hallinnon mukainen ajattelu ja käytännöt. Demokratian kannalta on toistaiseksi hyvin ongelmallista, että virallisten, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavien rakenteiden rinnalle ollaan luomassa varjorakenteet, joilla tapahtuva tietojenvaihto ja toiminta kasvavat tasaista vauhtia.