Nyt noin vuosi tapahtuminen jälkeen Syyrian sodan uutisoinnin laannuttua (koska Syyrian armeija, Hizzbollah, Iran ja Venäjä näyttäävät klaaranneen homman, niinkö?) on tarpeellista myös pohtia miksi läntinen media, Suomi ja sen poliittinen eliitti hurahti moiseen hullutukseen kaikkine huvittavine "Aleppo murtuu" tai "Aleppo menetettiin"-uutisineen. Mitä tämä kertoo asiallisesta keskustelusta Suomessa ja ns. asiantuntijoiden tasosta ylipäätänsä muodostamaan mitään käsitystä Lähi-Idän tapahtumista?
Päivityksenomainen.
Viime viikon lopun ja kuluneen viikon aikana Itä-Aleppon -pääasiassa jihadisteista ja islamisteista koostuvan- opposition kranaatti, raketti ja Hellfire-iskuissa on kuollut jo yli sata ei-itä-aleppolaista siviiliä ja useita satoja haavoittunut. Sekä vasemmistolaisten rauhanpuolustajien, vihreiden pasifistien ja kykypuolueeseen kuuluvien tai sitä lähellä olevat asiantuntijoiden, toimittajien ja aktivistien asuttama twitosfääri on lähes vaiti näistä tapahtumista. Ilmeisesti jihadistien ja islamistien aseet ovat nyt sitten niitä "rauhan aseita"? (1)
NATO myös moraaliohjeisti liittolaismaitaan perustellusti olemaan huoltamatta Syyriaan raahautuvaa lentotukialusta Amiraali Kuznetsovia, koska se tarkoittaisi osallisuutta sotarikoksiin Syyriassa. Samaan aikaan saudien johtamaa "humanitaarista interventiota" Jemenissä tukeva Yhdysvaltain ilmavoimien jälleentankkaustehtävät ilmassa ovat kuitenkin lisääntyneet 60%.
Syyriaan liittyvässä uutisoinnissa ja keskustelussa on "putinistiselle" propagandalle tyypillisiä piirteitä. On vain yksi totuus; länsi on vakaasti ollut liittolaistensa ja ystäviensä kanssa vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden asialla tukiessaan sekulaaria, maltillista ja demokraattista oppositiota. Kriittiseen itsetutkiskeluun tai linjanmuutokseen ei ole syytä. Välillä tuntuu jopa siltä, että Länsi -ja Suomi siinä mukana- itseasiassa taistelee Syyriassa Itämeren maiden ilmatilaa loukkaavia venäläskoneita, Krimin anneksoimista, Putinin Itä-Ukrainan tukemia separatisteja vastaan. Sekä venäläismielisten kapinallisten alasampumien MH17-matkustajien muiston puolesta ja Putinin luoman Mansturian kanditaatin, Trumpin presidenttiehdokuutta vastaan Syyriassa by Other Means. Ja jos eräät ystävämme ja liittolaisemme sattuvat taistelemaan rinnallamme panturkkilaisin tai sektaarisiin motiivein siinä sivussa, taistelkoot.
Ja se "tarpeellinen" apologia loppuun, jotta en tulisi leimatuksi pasifistiksi, väsyttäväksi vanha-vasemmistolaiseksi Nato-kriitikoksi tai Moskovan suuntaan resonoivaksi kirjoittajaksi. Nykyisessä tilanteessa olen erittäin tyytyväinen Suomen ja Yhdysvaltain kahdenkeskiseen puolutusyhteistyön lisäämiseen. NATO:on suhtaudun neutraalisti tai kielteisesti niin kauan kuin NATO-maa Turkkia johtaa Herra Erdogan. Vaikuttaisikin kuitenkin siltä, että NATO:on kuuluvien Yhdysvaltojen, Englannin, Ranskan, Euroopan ulkopuolella paikkansa ottava erityissuhde persianlahden tiukanlinjan sunnilaisiin öljyoligarkeihin ei ole EU:n tai muiden eurooppalaisten maiden intressien mukaista. Yhdysvaltojen, Englannin ja EU:n olisikin koordinoitava kansainvälistä politiikkaa jatkossa tehokkaammin. Tämä vahvistaisi paitsi EU:n yhtenäisyyttä myös NATO:n uskottavuutta. Jälkimmäinen taasen lisäisi suomalaisten NATO-kannatusta, joka tuskin mielyttäisi Herra Putinia
-----
(1) Englantilainen Patrick Cockburn havainnollistaa adekvaatisti tätä asetelmaa:”...The bombing of East Aleppo has rightly caused worldwide revulsion and condemnation.
But look at how differently the international media is treating a similar situation in Mosul, 300 miles east of Aleppo, where one million people and an estimated 5,000 Isis fighters are being encircled by the Iraqi army fighting alongside Kurdish Peshmerga and Shia and Sunni paramilitaries and with massive support from a US-led air campaign. In the case of Mosul, unlike Aleppo, the defenders are to blame for endangering civilians by using them as human shields and preventing them leaving. In East Aleppo, fortunately, there are no human shields –though the UN says that half the civilian population wants to depart –but simply innocent victims of Russian savagery.
Destruction in Aleppo by Russian air strikes is compared to the destruction of Grozny in Chechnya sixteen years ago, but, curiously, no analogy is made with Ramadi, a city of 350,000 on the Euphrates in Iraq, that was 80 per cent destroyed by US-led air strikes in 2015."
http://www.independent.co.uk/voices/iraq-syria-aleppo-mosul-patrick-cockburn-propaganda-we-consume-a7373951.html
Jatkan hieman.
Vaikka lienee totta mitä tutkija Toni Alaranta on sanonut, että jos USA:lla olisi JFS ja Ahrar al-Shamin kaltaisia ryhmiä esim. Irakissa vastassa, olisivat ne tuhottu ennenkuin olisimme kettua ehtineet sanoa. Itä-Aleppo lienee Lännen ja Yhdysvaltojen ainoa ”kosketuspiste” Syyriaan tällä hetkellä, siitäkin huolimatta että ääriainekset dominoivat siellä. Tässä mielessä siimaa onkin nyt annettu JFS:lle ja läntinen media on niin keskittynyt Itä-Alepposta uutisoimiseen ja Eli Laken, Max Bootin, Michael Weissin, Charles Listerin, Kyle W Ortonin ja Faysal Istanin -kaltaiset analyytikot, asiantuntijat ja toimittajat lobbaavat päivä päivältä voimakkaammin Assadia ja Venäjää vastaan aloitettavien sotatoimien puolesta.
Assadin ja Venäjän ja toisaalta Lännen taistelu Itä-Alepposta on kuin "kilpajuoksu Berliiniin"; jos Assad ja Putin saavat sen haltuunsa, Lännelle ei jää käteen oikeastaan kuin kurdit, joista ei ole juurikaan hyötyä muille kapinallisille. Muistaa tulee myös Erdoganin aggressiivinen attitude kurdeja kohtaan. Tarkemmin sanoen, Itä-Aleppon luhistumisen jälkeen Syyriasta neuvottelevat oikeastaan vain Assad, Putin, Erdogan ja Iran. Tämä taasen ei ole erityisesti liittolaisemme Saudi-Arabian ja sen persianlahtelaisten vasallien etujen mukaista. Tällainen muutos tulee myös entisestään kurjistamaan jemeniläisten siviilien hätää kun -Lännekin tukeman- saudijohtoinen liittouma kiihdyttää sotatoimiaan Jemenin huthi-kapinallisia vastaan.
Mahdollisen Itä-Aleppon kukistumisen jälkeen Syyriaan sisällissotaan liittyvä painopiste tuleekin siirtymään Irakiin, jossa Lännellä ja Yhdysvalloilla on vielä jalansijaa anti-isisläisessä kamppanjassa ja sitä kautta Iranin tukemien pääasiassa PMU:ssa olevien kovanlinjan shiia -islamistien -ja jihadistien tarkkailussa. Eräät lännen haukkamaiset toimijat näkevät kuitenkin mahdollisuuden Syyrian tilanteen muuttamiseen Irakista Syyriaan valuvien isisläisten muodossa; heidän voidaan antaa huomaamatta ja pyytämättä edetä Syyrian hallinnon joukkoja vastaan. Syyrian Raqqaan ja Deir ez-Zoriinhan on jo raportoitu tulleen isisläisiä Irakista. Tulemmekin kenties näkemään lähiaikoina isisläisten pyrkimyksen tuhota motittamansa Syyrian armeijan hallussapitämä Deir ez-Zor -jossa parisataatuhatta siviiliäkin on ollut pari vuotta ilmateitse tapahtuvan huollon varassa.
Lyhyesti; Syyrian rauhassa ja Irakin vakauttamisessa on pohjimmiltaan kysymys uskonnosta; miten saada Syyrian ja Irakin sunnit ja toisaalta Syyrian alaviitit, mutta myös hallinnon puolella taistelevat sunnit ja muut vähemmistöt kuten kristityt ja druusit sekä Irakin shiiat luottamaan toisiinsa ja päätymään molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun siitä millainen tulevaisuuden Syyria ja Irak olisi heille kaikille turvallinen. Rauha Jemeniin on vääjäämättä osa tätä kaikkea.
Ja loppuun artikkeli siitä miltä ”meno nyt maistuu” Syyrian Idlibissä Turkin ja sen tukemien kapinallisten hallinoimilla alueilla. Aika islamistisen monokulttuurista. Prospektit eivät ole lupaavia esim. kristittyjen ja druusien kannalta tällaisessa tulevaisuuden skenaariossa sen enempää kuin JFS:n tai Ahrar al-Shamin hallinoimilla alueilla nykyään:
https://www.foreignaffairs.com/articles/syria/2016-01-19/assad-has-it-his-way
Vihreiden rauhansovittelija Pekka Haavisto eilen.
”Kyse on suhtautumisesta maltillisiin islamisteihin”
Haaviston mukaan Syyrian kriisissä on suurvaltojen osalta kyse perustavanlaatuisesta näkemyserosta, joka koskee maltillista islamistijärjestöä al-Nusraa. Kyseinen järjestö, joka nykyisin tunnetaan Jabhat Fateh al-Shamina, oli aiemmin osa terroristijärjestö al-Qaidaa ja sen myötä Yhdysvaltain terroristijärjestöksi luokittelema taho. Järjestö on kuitenkin nyt eronnut al-Qaidasta ja taistelee Syyriassa osittain maltillisen opposition rinnalla.
– Tässä on ihan perustavanlaatuinen näkemysero ikään kuin ”hyviksistä ja pahiksista” sotatantereella. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että Isisiä vastaan taistellaan, mutta nyt tämä al-Nusra, joka on jo vaihtanut nimeäänkin, on edelleen Venäjän tähtäimessä mutta ei Yhdysvaltojen (1)
Niin... mitä tähän nyt sitten sanoisi esim. Juha tai Mikko. Itse sanoisin, että tämä kansanedustaja Eloakin merkittävämpi poliitikko, ex-ministeri, presidenttiehdokas ja kansainvälinen sovittelija puhuu aikamoisen pehmeitä. Siinä missä demareiden Tuomiojan hällävälisten asenne opposition islamistisia/jihadistisia kytköksiä kohtaan oli hämmästyttävää, Haaviston lausunto taasen ihmetyttää suurella tietämättömyydellään.
Ei al-Nusran nimenmuutos ole muuttanut heitä yhtään "maltillisemmiksi" tai saanut Yhdysvaltoja poistamaan heitä terroristilistaltaan Syyrian al-Qaidan affiliaattina. USA on myös yhä iskenyt lennokeillaan ja ilmaiskuin yksittäisiä JFS:n johtajia vastaan. Sen sijaan Itä-Aleppossa USA ei ole ollut halukas iskemään heitä vastaan, koska he ovat laskelmoidusti niin sikinsokin muiden islamististen ja opposition oppositiossa olevien aito-maltillisten kapinallisten kanssa.
Tulee myös muistaa, kuten monet ei-venäläiset asiantuntijatkin sen tietävät kertoa, että näillä nimienvaihdoilla on aina pyritty hämäämään erityisesti läntistä yleisöä. Haaviston "ulostulossa" täytyy nyt olla joku erehdys, joka olisi syytä korjata. Kenties Haavisto on sekoittanut al-Nusran lelusalakuljettajien suosimaan Ahrar al-Shamiin. Ja mikäli olisi näinkin, Haavistoa olisi hyvä kehoittaa tutustumaan tarkemmin ”Tapaus Rami Adhamin” kautta kuinka "maltillista" islamismia hekin edustavat.
On toki mahdollista, että Syyrian hallinto ja sitä tukevat shia-islamistit ja jihadistit sekä maltillinen oppositio tai paremminkin sanoen; sunni-islamistit ja jihadistit saadaan solmimaan tulitauko. Mitään rauhaa tai uutta sekulaaria, demokraattista ja suvaitsevaista Syyriaa ei voida kuitenkaan JFS:n ja sitä ideologisesti lähellä olevien ryhmien -jotka ovat tunnetusti Assadin ulkoapureitakin vaikeammin kontrolloitavissa- kanssa rakentaa. Tämä olisi hyvä Haavistonkin ymmärtää visioidessaan rauhaa ja sovintoa Syyrian sisällissotaan.
Minun on myös hyvin vaikea uskoa, että kovin monetkaan Assadin sortoa paenneet syyrialaispakolaiset olisivat valmiita palaamaan alueille, joissa JFS:n ja sitä tukevat sunni-islamistikapinalliset hallinnoivat tai tulisivat hallinnoimaan.
-------------------------------
(1) https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206927-haavisto-painostusaalto-vyoryy-kohti-venajaa-loytyiko-yksta-kiertoreitti
Vastaa käyttäjälle Asevelisosialidemokraatti Peruuta vastaus
Jätäthän vain asiallisia kommentteja. Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua.