(Huomioithan, että tämä artikkeli on kahdeksan vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Huumeet ja sota kietoutuvat toisiinsa Syyriassa

Johannes Jauhiainen | 07.10.2016
Kuva: Anmar Matrood

Kuva: Anmar Matrood

Siitä tuli energinen olo, jos edessäsi on kymmenen ihmistä pystyt tappamaan ne kaikki. Koskaan ei väsytä. Ei ole ongelmia. Se tekee sinusta voimakkaan ja rohkean.

Entinen syyrialainen taistelija Captagonista.

Läpi historian ihmiskunta on käyttänyt, myynyt ja valmistanut huumeita. Niillä on lääkitty sairaita ja lievitetty kipuja. Viihdekäyttäjille taas huumeet ovat tarjonneet hetken tauon oravanpyörästä ja ikkunan johonkin toiseen, kenties iloisempaan paikkaan.  Ei siis ole ihme, että huumeilla on erityinen rooli myös poliittisissa ja väkivaltaisissa konflikteissa, joissa laillinen tuotantotalous on retuperällään.

Taistelijoiden huumekäyttö

Huumeiden roolia konflikteissa tutkinut Paul Rexton Kan toteaa, että huumeita käytetään sodassa yksittäisten taistelijoiden kohdalla useimmin värväämiseen, suorituskyvyn parantamiseen, palkitsemiseen ja rauhoittamiseen. Tästä on esimerkkejä muun muassa Afganistanin sodassa ja Sierra Leonen sisällissodassa. Sotilaiden lääkitseminen ja huumaaminen ei ole etäinen ilmiö, sillä lääkkeitä ja huumeita on käytetty myös länsimaisissa armeijoissa ahdistuksen lievittämiseen ja nukahtamiseen.

Syyrian ja Irakin sotien aikana on uutisoitu taistelijoiden Captagon-huumeen käytöstä. Captagon on yhdistelmähuume, joka kohentaa yksilön energiatasoa ja vireyttä lamauttaen samalla tunteet ja kivut.

Huume koostuu kahdesta pääsääntöisestä komponentista: amfetamiinista ja teofylliinistä. Jälkimmäinen on Suomessakin käytettävä astmalääke ja organofosfaatti, jolla on samanlaisia vaikutuksia kuin kofeiinilla. Molemmat aineet lisäävät noradrenaliinin ja dopamiinin eritystä kahden eri välittäjämekanismin kautta. Helsingin yliopistosta vastavalmistuneen lääkärin Era Daniel Mikkosen mukaan lopputulos on kuin ”vetäisi ensin pienen annoksen piriä ja siihen päälle ämpärillisen kahvia”. Joistakin Captagon tableteista on myös löytynyt metamfetamiiniin ainesosia.

Kun Captagon-pillerin murskaa nuuskattavaksi jauheeksi, vaikutus alkaa nopeasti. Haastatteluissa käyttäjät painottavat vaikutuksen kokonaisvaltaisuutta sanoen, että ”siitä tulee niin vahvaksi”. Captagon lisää dopamiinin eritystä ja parantaa siksi myös keskittymiskykyä ja motivaatiota annettuun tehtävään. Siksi tylsältä tarkastuspisteeltä livistäminen sotakarkuriksi ei tule yhtä helposti mieleen.

Syyrian talouden rappeutuessa huumekauppa on tarjonnut vaihtoehdon

Huumeiden rooli sodassa ei rajoitu vain niiden käyttäjiin, sillä huumeita käytetään myös konfliktien rahoittamiseen. Sillä oli kyseessä sitten terroristijärjestö, puolisotilaallinen ryhmä tai väkivaltaiseksi taipunut joukko pikkurikollisia, on rahan puute yhteinen tekijä. Lisäksi huumeet ovat mineraaleihin, öljyyn tai puuhun verrattuna kevyitä, mikä helpottaa salakuljetusta.

Syyriassa huumeiden valmistusta edesauttavat heikkojen valtionrakenteiden lisäksi myös loistavat logistiset puitteet. Syyria oli ennen sotaa Lähi-idän mittakaavassa melko teollistunut, ja maassa toimi monia lääketehtaita. Sotivista osapuolista muun muassa Isis-taistelijoita on epäilty huumeiden käytöstä, ja Aleppossa muut jihadistiset ryhmät ovat saaneet haltuunsa lääketehtaan, jossa Captagonin valmistus on mahdollista. Tosin Captagonia voi myös valmistaa suhteellisen alkeellisissa olosuhteissa kuten kellarissa tai varastossa ja kuitenkin yltää monen tonnin vuosittaiseen volyymiin.

Tosin Lähi-idässä Captagonia käytetään myös viihteellisiin tarkoituksiin muun muassa Saudi-Arabiassa, Libanonissa, Persianlahden kuningashuoneissa ja Jordaniassa. Se, että näissä ja monessa muussa Lähi-idän masssa on huumerikoksille erittäin ankarat rangaistuksetei ole huumekauppaa estänyt ja lokakuussa 2015 Saudi-Arabian kuningasperheen nuori prinssi jäi kiinni Beirutin lentokentällä Captagonin salakuljetuksesta.

Libanon taas on Captagon kaupalle erityisen otollinenkoska maa sijaitsee strategisesti Välimeren rannikolla, idän ja lännen välissä, Syyrian naapurissa. Vuodesta 2013 huumekauppa on viranomaisten mukaan kasvanut. Tämä on myös näkynyt takavarikoitujen huumeiden määrän kasvuna. Esimerkiksi vuonna 2012 viranomaisten haaviin jäi vajaat 700 000 tablettia, kun taas kaksi vuotta myöhemmin tabletteja takavarikoitiin yli 25 miljoonaa. Näiden arvoksi on laskettu noin 152 miljoonaa dollaria.

Beirutin satama kuvaa hyvin huumekaupan valvontaan liittyviä haasteita. Vuonna 2014, satamasta toimitettiin 1,2 miljoonaa tavarakonttia. Näistä vain 2 prosenttia avattiin tarkastusta varten. Libanonin huumekartelleita hyödyttää myös se, että Syyrian rajalla sijaitseva Bekaan-laakso on pitkään ollut lainsuojaton temmellyskenttä. Poliittis-sotilaallista Hizbollah järjestöä pidetään yhtenä maan suurimpana Captagonin valmistajana ja salakuljettajana.

Huumekaupan harjoittamisen lisäksi Hizbollah tukee Syyrian presidenttiä Bashar al-Assadia sotilaallisesti. Siksi sen rooli tulee olemaan merkittävä, ei pelkästään rauhanprosessin aikaansaamiseksi, mutta myös sen turvaamiseksi pidemmällä aikavälillä. Epäselvää on tosin, miten Hizbollah tule asemoitumaan, jos Assad pakotetaan väistymään.

Entä rauhan tultua?

Sodan loputtua ei siis riitä, että kansainvälisesti tuettu rauhanprosessi saadaan käyntiin ja väliaikaishallitukseen Syyrian väestöä heijastava etninen edustus. Myös huumeista sekä niiden poliittisista että terveydellisistä haitoista on päästävä eroon. Mutta miten ja millä aikavälillä?

Aikaisemmat esimerkit eivät ole lohduttavia. Pitkään jatkuneiden konfliktien johdosta jotkut maat ovet tulleet niin riippuvaisiksi huumekaupasta, että kansainväliset toimijat ovat joutuneet suvaitsemaan sitä välttämättömänä pahana. Esimerkiksi Naton Afganistanin operaation komentajana toimineen kenraali Stanley A. McChrystalin mukaan Afganistanin Marjan maakunnassa oopiumiunikot jätettiin rauhaan, sillä 60–70 prosenttia asukkaista sai niistä pääsääntöisen toimeentulonsa: ”Ei voi viedä niiden ihmisten toimeentuloa, joiden luottamus halutaan voittaa”. Tosin ongelmaksi muodostuu myös se, että vaikka huumeiden viljely luokin tuloja, niin nämä viljelysmaat ovat pois laillisesta maanviljelyksestä ja ruoantuotannosta. Niinikään Syyriassa voisi kenties, hyödyntää Captagon valmistuksen luomaa tietotaitoa laillisten lääketehtaiden toiminnassa.

Huumekaupan absoluuttinen kitkeminen ei siis ole edellytys rauhalle. Esimerkki tästä on Kolumbiassa tehty rauhansopimus Farcin ja hallituksen välillä, joka tosin torpattiin viikkoja myöhemmin. Mutta, osapuolet onnistuivat kuitenkin pääsemään sopuun, ilman, että huumekauppa kitkettiin ja jälkeenpäin hallitus arvoi tehneensä virheen tuhoessaan coca-viljelyksiä ilmasta. Niin kuin Afganistanissa, hallitus piti asteittaista siirtymistä vaihtoehtoiseen tuotantotalouteen parempana vaihtoehtona.

Huumekaupan asteittaiseksi supistamiseksi Syyriassa olisi tärkeää sulkea salakuljetusreittejä, jotta ainakin osa viennistä lamautuisi. Tämä taas vaatisi sitoutumista ja tiukempaa rajavalvontaa myös niiltä naapurimailta, jotka kuuluvat Captagonin suurkuluttajiin – mikä voisi onnistua  kovan kansainvälisen paineen alla.

Vaikea ja arkaluotoisempi asia tulee kuitenkin olemaan kaikkien vuosia huumeiden voimalla taistelleiden nuorten miesten kuntouttaminen.