Euroopassa käydään ensi vuonna neljät tärkeät vaalit, joissa tarjotaan vastauksia ja etsitään syyllisiä. Joka tapauksessa puoli vuotta ennen vaalien alkua äärioikeisto on jo voittanut.

Viikko sitten Helsingissä marssi valtava joukko ihmisiä rasismia vastaan. Suomen vastarintaliikkeen mielenosoituksessa 10. syyskuuta pahoinpidellyn nuoren miehen kuolema ajoi heidät kadulle osoittamaan mieltään rasismin ja vihapuheen hiljaista hyväksymistä vastaan. Viisitoistatuhatpäisen Peli poikki -mielenosoituksen reunamilla seisoi myös pari tusinaa vastamielenosoittajaa. Tuhansien rinnalla kourallinen kansallissosialisteja voi tuntua merkityksettömältä. Kansainvälisesti kuitenkin viharikoksilla ja katuväkivallalla on selkeä yhteys poliittisen äärioikeiston kannatuksen valtavirtaistumiseen, ja vastaavat tapahtumat ovat yleisempiä muualla Euroopassa huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Keitä ovatkaan Euroopan fasistit, kansallissosialistit ja salonkikelpoiset maahanmuuton vastustajat? Kun käännämme heidän suuntaansa näemmekö kenties myös välkähdyksiä suomalaisesta poliittisesta tulevaisuudesta?

Vastustetaan!

Rajat kiinni, Soldiers of Odin, Suomen Sisu, Suomen vastarintaliike, Suomi ensin  ja verkon valemediasivustot ovat meidän kansallinen esiintymämme kansainvälisessä radikalisoituvan äärioikeiston ilmiössä. Rajapinnat väkivaltarikollisten, vihapuhujien ja poliittisten puolueiden välillä ovat kansainvälisesti olemassa. Suomessa tämän osoittavat muun muassa perussuomalaisten kiistellyt yhteydet yllä mainittuihin järjestöihin. Vaikka Suomen vastarintaliikkeen ja väkivaltaisten äärijärjestöjen kieltämistä lailla harkitaan aiheellisesti tänään maanantaina, ei ole syytä olettaa, että tämä lakkauttaisi radikalisoituvan äärioikeiston kannatuksen kasvun.

Päinvastoin kansallismielisen äärioikeiston poliittinen kannatus Euroopassa kasvaa. Ensi vuonna käydään vaalit kolmessa keskeisessä valtiossa – Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa. Näiden vuoden 2017 vaalien tulos tulee luultavasti ratkaisemaan muun muassa Euroopan sisärajojen tulevaisuuden ja vaikuttamaan ratkaisevasti nykyisten ja tulevien pakolaisten asemaan. Kaikissa kolmessa valtiossa äärioikeiston puolueiden odotetaan kasvattavan kannatustaan edellisten vaalien tulokseen verrattuna.

Hollannin maaliskuussa käytävissä vaaleissa Geert Wildersin maahanmuuton- ja islaminvastaisesta Vapauspuolueesta (Partij voor de Vrijheid, PVV) odotetaan syyskuun gallupien mukaan maan toiseksi suurinta puoluetta noin 17 prosentin ääniosuudella. Viimeisen vuoden ajan puolue ehti olla gallupeissa maan selkeästi suosituin jopa yli 23 prosentin kannatuslukemin.

Ranskassa valitaan loppukeväästä ensin presidentti, sitten parlamentti. Presidentinvaaleissa Kansallisen rintaman (Front National, FN) Marine Le Penin odotetaan pääsevän toiselle vaalikierrokselle ensi kertaa sen jälkeen, kun hänen isänsä Jean-Marie Le Pen yllätti Jacques Chiracin livahtamalla niukasti sosialistien vastaehdokkaan ohi presidentinvaaleissa vuonna 2002. Presidenttiä Le Penistä tuskin tulee, mutta saavutus on silti merkittävä. Kesäkuussa järjestettävien parlamenttivaalien tulos tulee heijastamaan kansan tyytyväisyyttä presidentinvaalien tulokseen, jossa Le Pen luultavasti häviää toisella kierroksella. Parlamenttivaalien tulos on kuitenkin presidentinvaaleja monimutkaisempi ennustaa, erityisesti koska Ranskassa myös ne käydään kahdessa kierroksessa. Viime kesän mielipidemittausten mukaan FN:n arvioidaan kuitenkin kasvattavan edustajiensä määrää nykyisestä kahdesta jopa kuuteenkymmeneen yhteensä 539 kansanedustajan paikasta.

Saksassa maahanmuuttovastaisuudella samaten kampanjoiva Vaihtoehto Saksalle (Alternativ für Deutschland, AfD) on jo yltänyt kaksinumeroisiin kannatuslukemiin tänä vuonna käydyissä osavaltioiden maapäivävaaleissa. Puolueen kannatuslukemat ovat kasvussa erityisesti itäisen Saksan alueella, jossa kovimmat voittolukemat luettiin Angela Merkelin kotiosavaltiossa Mecklenburg-Vorpommernissa 4. syyskuuta, kun AfD ohitti Merkelin kristillisdemokraattisen unionin (CDU) kannatusprosentein 21 % – 19 %. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun CDU hävisi äärioikeistolaiselle puolueelle. Vain kaksi viikkoa myöhemmin AfD nousi ensi kertaa Berliinin osavaltion parlamenttiin huimalla 14 %:n ääniosuudella. Ensi syksyn parlamenttivaaleissa AfD:n odotetaan nousevan myös liittopäiville ensimmäistä kertaa suunnilleen samankaltaisin lukemin, mikä tekisi siitä Saksan kolmanneksi suurimman puolueen.

Valtio ei aja etuasi

Äärioikeiston suhtautuminen valtioon on kaksijakoista. Puolueet pyrkivät kasvattamaan suosiotaan, mutta suurimmatkin niistä ovat tähän asti pysyneet oppositiossa lukuun ottamatta Geert Wildersin lyhyttä hallitukselle antamaa tukea vuosina 2010-2012. Oppositiopuolueiden ohjelmat perustuvat luonnollisesti hallituksen kritisointiin, mutta äärioikeiston tapauksessa raja itse valtion instituutioiden vastustamiseen hämärtyy, mitä etäämmälle virallisista lausunnoista liikutaan. Muutkin kuin avoimesti fasistiset ja kansallissosialistiset ryhmät näkevät solidaarisia ja yleisinhimillisiä arvoja suojelevan edustuksellisen demokratian heikkona, korruptoituneena ja eliitin hyväksikäyttämänä. Kansallisten talousvaikeuksien nähdään johtuvan solidaaristen “suvakkien” (englanniksi Alt-Right -liikkeessä suosittu “cuck”) typeryydestä, joka sallii suuremman salaliiton toiminnan. Näkemys siitä, kuka salaliittoa masinoi riippuu ryhmittymästä. 

Ranskassa salaliiton retoriikka keskittyy islamisaation ja kansallisen identiteetin ympärille. Sisäpoliittisesti työttömyys ja julkistalouden ongelmat nähdään maahanmuuttajien tietoisen suosimisen seurauksena etnisten valkoihoisten ranskalaisten kustannuksella. Ulkopoliittisesti valtion uskollisuuden koetaan olevan Brysselissä, Washingtonissa, Israelissa tai arabivaltioissa. Kansallismieliset liikkeet tukevat vallan keskittämistä ja kansallisen tuotannon suojelua, ne ajavat kaupan rajoittamista, eroa eurosta sekä Ranskan kansallisten sitoumusten lakkauttamista Lähi-idässä ja Afrikassa. Samalla ne ylläpitävät ajatusta ranskalaisen kulttuurin ja sivilisaation levittämisestä sekä kansallisten etujen suojelusta. Käytännön sovelluksina politiikan toteuttamiselle mainittakoon muun muassa paluu maanviljelyyn, rajojen sulkeminen ja asevelvollisuuden palauttaminen.

Saksassa radikaaleimmin valtionvastaista linjaa edustaa yleistyvä Reichsbürger-liike. Perinteisen salaliittoteorian tunnusmerkit täyttävän liikkeen keskeinen uskomus on, että nykyinen Saksan valtio on liittoutuneiden voittajavaltioiden toisen maailmansodan jälkeen perustama taloudellinen käsikassara Euroopassa. Hajanaisen Reichsbürger-liikkeen haarat väittävät kukin olevansa maailmansotien välisen Weimarin tasavallan oikeudellisia seuraajia. Reichsbürger-liike on viime aikoina löytänyt kaikupohjaa äärioikeiston valtiota kyseenalaistavasta politiikasta, ja tuo omalta osaltaan siihen perinteisiä Yhdysvaltojen vastaisia ja antisemiittisiä piirteitä. Käytännössä Reichsbürger-liikkeen seuraajista osa kannattaa maahanmuuttoa väkivaltaisesti vastustanutta Pegida-liikettä, AfD:tä tai äärikansallismielistä kansallisdemokraattista puoluetta (Nationaldemokratische Partei Deutschlands, NPD), jonka kieltäminen lailla on parhaillaan Saksan perustuslakituomioistuimen käsiteltävänä. Äärimmäisenä loogisena jatkumona liikkeen jäsenet muun muassa ajavat itse tehdyillä ajokorteilla ja suorittavat omavaltaisia pidätyksiä. Entisen Itä-Saksan alueella muuta maata suositumpi liike liittyy myös “vapautettujen kansalaisalueiden” (National befreite Zone) perustamiseen, joille maahanmuuttajilla ja antifasisteilla ei ole asiaa.

Identiteettisi on uhattu

Merkittävin äärioikeiston jaettu huolenaihe onkin “suuri uudelleenasuttaminen” eli le grand remplacement. Kyseisen teorian mukaan Euroopassa on meneillään systemaattinen ja suunnitelmallinen väestönvaihdos, jonka tavoitteena on saattaa maanosa muslimien hallintaan. Pesunkestävä salaliittoteoria on kaikesta uskomattomuudestaan huolimatta todella suosittu. AfD, PVV ja FN pitävät väestönvaihdoksen tapahtumista faktana, vaikka sen suunnitelmallisuuteen uskomisen myöntämistä vältetään. Salaliittoteorian johtopäätökset, kuten moskeijoiden rakentamisen rajoittaminen, huivien käytön kieltäminen ja maahantulon merkittävä vähentäminen ovat kuitenkin osa suurimpien puolueiden ohjelmaa, yhä useammin myös maltillisemmassa valtavirrassa. Ranskassa useat FN:n edustajat ovat puhuneet järjestelmällisestä väestönvaihdoksesta. Hollannissa islaminvastaisuudestaan jo yli vuosikymmenen ajan tunnettu Geert Wilders twiittaa toistuvasti aiheeseen liittyen hashtagilla #kominverzet eli “aloita vastarinta”. Wildersin henkilökohtaisen historian voi spekuloida vaikuttavan hänen johtamansa PVV:n näkemyksiin: Wilders on joutunut olemaan ympärivuorokautisessa henkivartijoiden suojelussa jo noin kymmenen vuoden ajan tähän kohdistuneiden islamistien tappouhkausten takia.

Angela Merkel. De laatste politieke stuiptrekking van het symbool van het oude Europa. #grenzendicht #kominverzet pic.twitter.com/ruykZBSbUt

— Geert Wilders (@geertwilderspvv) February 29, 2016

Geert Wilders Twitterissä: “Angela Merkel on vanhan Euroopan symbolinen viimeinen kuolinkouristus. #Aloitavastarinta”. Merkelin kuvakaappaus: “Olen täysin varma siitä, että valintani oli oikea.”

Saksassa äärioikeiston pelot suunnitelmallisesta identiteetin häivyttämisestä ovat vahvasti esillä myös valtavirrassa. AfD:n puheenjohtaja Frauke Petry on noussut aiheesta otsikoihin useasti tänä vuonna. Tammikuisessa lehtihaastattelussa Petry ehdotti, että poliisin tulisi viime kädessä ampua rajan luvattomasti ylittävät – ehdotus, jonka poliisijohto pikaisesti tyrmäsi. Syyskuussa Petry sai julkisuutta esittäessään natsiaikana synkkiä konnotaatioita saaneen etnistä kansalaisuutta merkitsevän Volkisch-sanan palauttamista aktiiviseen käyttöön “positiivisessa mielessä”.

Suuri ryhmittyminen oikealle

Äärioikestolaisten näkökantojen leviäminen ei rajoitu ainoastaan marginaaliin, vaan läikähdyksiä valtavirran puolelle tapahtuu jatkuvasti. Saksassa viimeisin esimerkki tästä oli vasta viime viikolla, kun hallituspuolue CDU:n kansanedustaja Bettina Kudla kritisoi Twitterissä Merkelin pakolaispolitiikkaa hyvin äärioikeistolaiseen sävyyn ja yllytti nousemaan sitä vastaan. Tweetissä Kudla syytti CDU:n johtoa saksalaisen identiteetin systemaattisesta ja järjestelmällisestä häivyttämisestä. Merkittävästi hän käytti Merkelin politiikasta natsien käyttämää sanaa ‘Umvolkum’, jolla tarkoitettiin yksittäisten kansallisten identiteettien sulauttamista yhdeksi. 

CDU:n vakavin ongelma on juuri sen sisäinen. Baijerin sisarpuolue CSU on ottanut huomattavasti aggressiivisemman kannan maahanmuuttoon, ja toistaa käytännössä täysin äärioikeiston argumentteja vain kristittyjen auttamisesta, maahantulon rajoittamisesta ja minareettien kieltämisestä. CDU on tukalassa paikassa, jossa sen on valittava joko myönnytykset äärioikeistolle tai mahdollinen äänien menettäminen. Ranskassa presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Nicolas Sarkozy on ratkaissut tämän ongelman valitsemalla käännöksen oikealle, kuten The Ulkopolitistissa viime viikolla kerrottiin. 

On tietysti joitakin asioita, jotka salonkikelpoinen poliitikko voi vain kieltää sanoneensa. Sarkozylle tarjoutui tähän mahdollisuus viime viikolla, kun hänen entinen kampanja-avustajansa julkaisi kirjan, jossa tämän selvittää Sarkozyn sympatioita äärioikealle. Strategiaa vai ei? Kuka tietää.

On kuitenkin selvää, että äärioikeiston haastaessa maltillisia puolueita seuraavan vuoden aikana myös valtavirrassa tullaan tuntemaan sen vetovoiman vaikutus. Vaalien lähestyessä puolueet oikealla ja vasemmalla joutuvat harkitsemaan, esittävätkö ne tähän asti vain äärioikeistolle kuuluneita vaatimuksia maahanmuuttoon ja mahdollisesti myös talouteen liittyen. Jostain syystä noin joka kuudes äänestäjistä kokee tällä hetkellä, että perinteiset työväenpuolueet tai porvaripuolueet eivät tarjoa heidän ongelmiinsa äärioikeistoa parempaa selitystä, tai ainakaan ratkaisua. Kuinka me voisimme vastata heille paremmin?