Jaa

Kuka saa sakottaa? Kuva: Niklas Saxén

Kuka saa sakottaa? Kuva: Niklas Saxén

Niklas Saxén on työskennellyt Guineassa vaalien alla. Artikkeli edustaa hänen henkilökohtaisia näkemyksiään.

Tiesitkö, että Guineassa oli parlamenttivaalit syksyllä? Tiedätkö missä Guinea on? Guinean edelliset parlamenttivaalit, joita oppositio boikotoi, pidettiin 2002. Vuonna 2010 Guineassa järjestettiin presidentinvaalit, joita pidetään maan ensimmäisinä demokraattisina vaaleina. Keväällä 2013 opposition ja turvallisuusjoukkojen välisissä yhteenotoissa kuoli 18 ihmistä. Viikkoa ennen parlamenttivaaleja kuoli yksi ihminen ja 51 loukkaantui. Kuten vuoden 2010 vaalit, myös viime syksyn parlamenttivaalit seurasivat pitkälti heimorajoja.

Parlamenttivaalit oli tarkoitus järjestää vuonna 2011, mutta niitä siirrettiin kolme kertaa. Rauhallinen äänestys tapahtui lopulta 28. syyskuuta 2013. Väkivaltaisuuksien, pidätysten ja vallankaappaushuhujen jälkeen, vaalitulos virallistettiin puolitoista kuukautta myöhemmin. Miksi ihmisiä kuoli niin paljon? Mitä tekemistä heimoilla on vaalien kanssa? Joko selvitit missä Guinea on?

Vallankäyttö ja valtio Afrikassa

Länsimaisen weberiläisen mallin mukaan valtio toteuttaa onnistuneesti kahta ydintehtävää rajojensa sisällä: väkivallankäytön omimista (armeija ja poliisi) ja varojen keräämistä tätä varten (verotus ja tullit).

Weberiläinen valtiokäsitys ei kuitenkaan sovi suurimpaan osaan afrikkalaisia valtioita. Erilaisuuksista huolimatta Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioilla on yhteisiä piirteitä. Kuvailen tässä länsimaissa vieraampia piirteitä – rinnalla toimii myös järjestelmä, joka pyrkii hyvän hallinnon periaatteisiin.

Valtiot ovat olemassa kansainvälisesti: niillä on juridisesti tunnustetut rajat, niiden hallitus on – mahdollisesti – tunnustettu. Näin ihmiset, jotka hallitsevat valtiota, nauttivat tietyistä oikeuksista. Näistä tärkeimpiä ovat muun muassa oikeus vastaanottaa avustusvaroja, lupien myöntäminen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja ulkomaisten yhtiöiden verottaminen, sekä legitimiteetti edustaa maataan kansainvälisesti. Luonnonvarojen suhteen tunnetuin tapaus Guineassa koskee Simandoun alueen bauksiittivarantoja. Entinen presidentti olisi myynyt jo myönnetyt luvat halvalla uudelle kansainväliselle ostajalle lahjuksia vastaan. Nykyinen hallitus aloitti 2011 prosessin kaikkien kaivoslupien uudelleenarvioimiseksi.

Maan sisällä valtakeskittymiä voi kuitenkin olla monia. Näiden suhteellinen asema riippuu niiden kyvystä ulottaa valtaansa maan eri osiin. Siksi on tärkeää päästä valtiorakenteisiin: saada presidentti, päästä hallitukseen, saada enemmistö parlamentissa.

Tärkeintä valtaapitävälle on kuitenkin väkivallan omiminen – erityisesti armeijan hallitseminen tai sen tuki on välttämätöntä. Siksi armeijoiden etnistä rakennetta seurataan. Luotettava tiedustelupalvelu on välttämätön opposition lannistamiseksi ja myös armeijan tarkkailemiseksi. Näillä ulotetaan valtaa väkivallan tai sen uhan avulla. Human Rights Watch Guineasta vuonna 2013: “Useampaan otteeseen, turvallisuusjoukot osallistuivat ryöstöihin, kiristämiseen ja muihin rikoksiin ihmisiä kohtaan, jotka asuivat oppositiota kannattavissa lähiöissä.”

Keihin sitten hallitsijat voivat luottaa? Tehokkaaksi on osoittautunut omaan etnisyyteen kuten heimoon tukeutuminen. Ryhmät sidotaan jakamalla varoja, joihin kuuluvat jo mainittujen lisäksi työpaikat hallinnossa ja erilaiset valtionprojektit (tiet, sähköverkko, vesiverkosto). Vaikka palkat ovat usein olemattomia, virkailija voi veloittaa palveluista tai sakottaa. IMF:n mukaan Guineassa “korruptio on laajamittaista ja koskee kaikkia hallinnon tasoja”, josta seuraa “etnisyyden ja alueiden suosimista niin virkojen nimityksessä kuin julkisten toimeksiantojen myöntämisessä”. Näin taataan tietyn kansanosan uskollisuus ja riippuvuus eliitistä. Virkamiesten avulla voidaan myös käyttää valtaa, päätökset toimeenpanee viimekädessä valtion väkivaltakoneisto. Transparency International luokitteli korruption osalta Guinean sijalle 150 yhteensä 177:stä arvioidusta maasta.

Näin etniset rajat vahvistuvat: jos sinä voitat, minä häviän. Tämä ei tarkoita, etteikö ulkopuolelle jäävillä olisi valtaa – heillä ei vain ole käytössään valtion vallankeinoja. Usein oppositioalueilla valtion läsnäolo on heikkoa julkispalveluiden ja suoran vallankäytön osalta. Toisaalta oppositioalueisiin voidaan myös keskittää väkivaltakoneistoa.

On myös virkamiehiä ja hallitsijoita, joilla on hyvät aikeet. Guinean nykyisen presidentin Alpha Condén työtä korruptiota vastaan on kehuttu, mutta tähän tehtävään nimitetty virkamies tapettiin.

"Vous êtes malinkés, soussous, forestiers ou peuls?" Kuva: Niklas Saxén

”Vous êtes malinkés, soussous, forestiers ou peuls?” Kuva: Niklas Saxén

Vaalit ja etnisyys

Vaalien kautta kansa valitsee hallitsijansa. Kannatus afrikkalaisessa politiikassa rakennetaan usein vaikeammin muutettavien rajapyykkien varaan, joista etnisyydet rakentuvat. Näitä ovat muun muassa kieli, yhteinen laaja suku, kuten klaani tai heimo, uskonto, alkuperäisväestö/vierasperäiset, maanviljelijä/paimentolainen (eri maankäyttötavat), alempiarvoiset/ylempiarvoiset (subjektiivisessa merkityksessä), ulkonäölliset erot.

Guineassa on karkeasti neljää heimoa: peul (40% väestöstä), malinke (30%), soussou (20%) ja forestiers (10%). Peuleja [pöl] pidetään vierasperäisinä ja he ovat perinteisesti paimentolaisia. Peulit muodostavat enemmistön guinealaisista ja heillä on taloudellinen ylivalta. Peulit ovat myös ainoa ryhmä, jonka edustaja ei ole koskaan hallinnut maata. Johtava oppositiopuolue Union des Forces Démocratiques de Guinée (UFDG) mielletään peuleihin. EU:n raportti luonnehtii vuoden 2010 presidentinvaaleja kisaksi, jossa peulit ja ei-peulit olivat vastakkain. Nykyinen presidentti on malinke-heimoa, ja hänen puolueensa Rassemblement du Peuple de Guinée (RPG) johti valtapuolueen koalitiota parlamenttivaaleissa. Oppositiokoalitiota puolestaan johti UFDG.

Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa presidentin puolue yksin sai 52% paikoista ja UFDG 32%. Oppositiokoalitio jäi edelleen oppositioon, mutta sai silti hiukan alle puolet parlamenttipaikoista.

Ehdokkaat ja puolueet järjestäytyvät etnisyyden ympärille ja äänestäjät tietävät mitä on vaakalaudalla. Vaalit ja etnisyys ruokkivat toisiaan. Vaihtoehtoisia etnisiä rajoja ylittäviä puolueita, jotka pohjautuisivat poliittiseen ohjelmaan, on vähän Afrikassa. Monissa maissa myös uskonnolliset jakolinjat ratkaisevat.

Vaalipäivänä guinealaiset käyttivät innokkaasti ja rauhallisesti oikeuttaan äänestää. Teoriassa vaalijärjestelmä mahdollistaa rauhanomaisen vallanvaihdoksen, Guineassa valta on aiemmin siirtynyt vallankaappauksilla.

Miksi pitää vaalit?

Valtapuolueella ei ollut intressiä pitää vaaleja, mutta ulkoinen paine pakotti pitämään vaalit. EU katkaisi kehitysapunsa Guinealle vuoden 2008 vallankaappauksen jälkeen kunnes parlamenttivaalit järjestettäisiin.

Oppositio taas neuvotteli heikosta asemasta ja painosti valtapuoluetta mielenosoituksilla – jos vaaleja ei järjestettäisi, seuraisi sekasorto. Ulkomaailma oli toisena kohdeyleisönä.

“Heimodemokratia”

Oppositio hyväksyi lopulta vuoden 2013 parlamenttivaalien tuloksen ja osallistuu parlamenttiin.

Omaan valtioon samaistutaan Afrikassa yleensä heikommin kuin omaan etnisyyteen, kuten heimoon. Siksi poliitikot käyttävät etnisyyttä päästäkseen valtaan ja sitten valta-asemansa lujittamiseksi. Tästä syntyy kierre, joka ylläpitää järjestelmää, ja vaalit kärjistävät siteitä politiikan ja etnisyyden välillä. Mikäli afrikkalaiset valtiot haluaisivat siirtyä kohti aidosti demokraattista järjestelmää, olisi niiden kyettävä katkaisemaan yhteys vallan, etnisyyden ja varojen uudelleenjaon välillä. Jos maassa on ammattimainen virkamieskoneisto eikä korruptioita ole, vallan on perustuttava johonkin muuhun.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa