Aino Friman on valtio-opin opiskelija Turun yliopistossa.  Aino kirjoittaa myös ”Ajatuksia rauhasta ja kehityksestä” –blogia.

Euroopan unionilla ei ole omaa armeijaa ja unionin onkin usein todettu olevan taloudellinen jättiläinen mutta poliittisesti ja sotilaallisesti kääpiö. Nyt kuitenkin talouskriisin runtelemassa Euroopassa myös EU:n mahti taloudellisena toimijana on vaakalaudalla. EU etsii jäsenmaiden voimalla kipeästi keinoja talouskriisin ratkaisemiseksi, mutta pelkkä ratkaisu nykyongelmaa ei riitä. EU tarvitsee kauaskantoisia ja kestäviä ratkaisuja.

EU:n kriisiviidakosta ja tulevaisuuden skenaarioista riittäisi analysoitavaa vaikka seuraavaksi sadaksi vuodeksi, mutta mielenkiintoisimman aspektin EU:n tulevaisuuden suhteen luo yleisesti ajatus syvemmästä integraatiosta ja sen myötä erityisesti ajatus EU:n omasta armeijasta. Siis siitä, johon jokseenkin epäkorrektisti viitataan kääpiönä.

Euroopan syvempi integraatio on ainut looginen kehityssuunta Euroopan tulevaisuudelle, ainakin kun pohdimme asiaa EU-myönteisestä näkökulmasta. Syyskuun alussa Haagissa puhunut komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso korostikin nykykriisin osoittavan jäsenmaiden yksittäisten toimien rajoitteellisuuden, jonka vuoksi EU tarvitsee kattavan institutionaalisen reformin. Tämän reformin myötä valtaa tulisi siirtää yhä enemmän EU-tasolle, jonka myötä myös käsityksellä jaetusta itsenäisyydestä varmistettaisiin kansalaisten turvaamisen. Toisin sanoen, liittovaltiollistuminen on väistämätöntä.

Ajatus syvemmästä integraatiosta on ollut esillä myös EU:n tulevaisuutta pohtineen ryhmän lausumassa. Tämä kymmenen jäsenvaltion saksalaisjohtoinen ulkoministeriryhmä esitti kesäkuussa julkaistussa pohdinnossa ajatuksensa yhä syvemmästä integroitumisesta sekä EU:n ja euron yhteenliittymisestä. Pohdinnon mukaan EU tarvitsee reformin vahvan talousliiton muodostamiseksi, sillä talousliiton on oltava kaikkien jäsenmaiden yhteinen. Ministeriryhmä ehdottaakin ratkaisuksi institutionaalisia muutoksia, jotka nousevat esiin myös pohdittaessa Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) toimivuutta. EU:n menestyksekkään tulevaisuuden kannalta on tärkeää vahvistaa EUH:n toimintaa ja tämän vahventamisen myötä on pitkällä tähtäimellä syytä keskustella myös eurooppalaisen armeijan perustamisesta.

Jäsenmaiden painiessa puolustusbudjettileikkausten parissa, EU:n oma armeija voisi luoda oivat puitteet tehokkaammalle ja taloudellisesti kestävämmälle puolustuskonseptille. Liikettä kohti yhteistä puolustusjärjestelmää onkin jo olemassa, tosin nykyisellään esim. Lissabonin sopimukseen kirjattu avunantovelvoite on osakseen ongelmallinen tulkinnanvaraisuutensa vuoksi. EU:n oman armeijan luominen ei kuitenkaan tule olemaan helppo temppu, vaikka se saattaisikin olla taloudellisesti järkevää. Helppoa ei tule olemaan myöskään se, että taloudellisista hyödyistä puhuttaessa on syytä keskustella oman armeijan relevanssista myös suhteessa Natoon. Vaikka kyseessä on kaksi eri organisaatiota, ei 21 jäsenmaan ollessa myös Nato –jäseniä, Naton merkitystä voi sivuuttaakaan.

Kriisiviidakon, vajeiden ja johtajuuden puutteen ylläpitäessä keskustelua EU:n tulevaisuudesta, vaikuttaa ajatus EU:n omasta armeijasta liian kunnianhimoiselta ajatukselta. Lisäksi, ennen kuin voidaan käydä mitään keskustelua kansallisten armeijoiden liittämisestä EU:n yhteiseen armeijaan, olisi Suomessakin keskusteltava kattavasti nykyisestä puolustusjärjestelmästämme. Vaikkakin viimeisimmästä suomalaisten ulko -, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia näkemyksiä selvittäneestä mielipidetutkimuksesta päätelleen suurin osa näkee edelleen EU-jäsenyyden lisäävän turvallisuutta, on kriittisyys EU:n turvallisuusaspektia ja EU:n yhteistä puolustusjärjestelmää kohtaan kuitenkin kasvanut. Tämän trendin jatkaessa nousuaan saattaa EU-armeija keskustelusta tulla yhtä heikko eipäs-juupas -esitys kuin Nato-keskusteluista.