Jaa

Maailma on kahta ’suurta’ johtajaa vailla. Molemmat kohtasivat elämänsä aikana usein suuren väkijoukon aplodit -tosin vain yhdellä kansalla oli ollut vapaus valita. Yksi heistä oli sankari, jonka kansalaiset nostivat ensimmäiseksi valituksi ja vastahakoiseksi päämiehekseen vuosikymmeniin ja toinen hemmoteltu roisto, joka peri maailman ainoan kommunistisen monarkian kruunun. Kuitenkin Vaclav Havelia ja Kim Jong-ilia ei yhdistä pelkästään heidän kuolemiensa sattumanvaraiset ajankohdat, vaan ennen kaikkea heidän elämänsä viime vuosisadan merkittävimmän uuden aatteen varjossa, johon he omaksuivat hyvin erilaiset asenteet. Jälkimaailman on hyvä muistaa molemmat herrat, sillä symboloihan heistä ensimmäinen tavallisen keskiluokkaisen ihmisen kansalaisrohkeutta ja toinen pahan banaalisuutta.

Mielenosoitus. Prahalainen versio vuodelta 1989.

Molemmat syntyivät eliittiin ja heidän elämänsä viitekehys tulisi muokkautumaan toisen maailmansodan mullistuksen kautta. Havelin yrittäjäperhe menetti omaisuutensa ja poikaa ei päästetty porvarillisen taustansa vuoksi yliopistoon. Hän innostui teatterista ja alkoi kirjoittamaan näytelmiä. Itsensä Havel elätti tekemällä päivisin hanttihommia. Vähitellen Havelin maine näytelmäkirjailijana kasvoi ja hän ryhtyi aktiivisemmin osallistumaan Tsekkoslovakian intelligentsian vastarintatoimintaan. Havel, kuten monet muut hänen tulevat kollegansa, joutui viettämään vuosia telkien takana. Vähitellen vuonna 1989 kommunistihallinnon liitosten natistessa lopullisesti Gorbatsovin hallinnon hylätessä kommunistiliittolaisensa, väkijoukkojen huuto Prahassa vaihtui Free Nelson Mandela -henkisestä Svoboda Havlovi (Vapaus Havelille) muotoon Havel na Hrad (Havel linnaan). Vastarintaliikkeen symbolisesta johtajasta ja älyköstä tuli yllättävän taitava poliitikko, joka pysyi virassa Tsekkoslovakian rauhanomaisen hajoamisen kautta aina maansa läntisen tien konkreettisimpiin virstanpylväisiin saakka; Euroopan unionin ja Naton jäsenyyteen.

Kim taasen, joka oli syntynyt maanpakolaisen poikana Siperiassa 1941, hyötyi Neuvostoliiton laajentumisesta. Hänen isästään tuli Stalinin vasalli, aluksi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen ja myöhemmin Korean kansantasavallan johtaja. Aikanaan isäukko päätti tehdä Kim Jong-ilistä seuraajansa, kaiketi muut veljekset olivat vieläkin häikäilemättömämpiä, alkoholisoituneempia ja epämääräisempiä. Totta puhuen Kim ei valinnut kohtaloaan, ainakin isänsä kuolemaan saakka ja oman valtansa konsolidoitumiseen saakka, mutta se tiedetään että hän pyrki määrätietoisesti kalifiksi kalifin paikalle. Pohjois-Koreassa jopa Isoveli on jossain määrin vanki. Jos ei konkreettisesti niin ainakin ajatusten tasolla. Muistellen lordi Actonin toteamusta; mikä voi korruptoida ihmistä enemmän kuin kasvatus absoluuttiseen valtaan ja sen periminen. Päästyään Suureksi Ruorimieheksi, Kimin linja on ollut johdonmukaisesti jatkaa Pohjois-Korean suuruudenhullua ydinohjelmaa, näännyttää kansaansa toistuvasti nälkään ja ylläpitää maailman brutaaleimpaa poliittisen sorron järjestelmää (Reason.com, Remembering Kim Jong-il’s victims).

Kim on kirjoittanut, tai hänen nimissään, on kirjoitettu paljon. Mutta mikään ei nouse perinteisten ja viheliäiden marxilais-leninististen dogmaattisten korulauseiden yläpuolella. Mikään ei ole originellia, jos ei laske Suuren Ruorimiehen ja Rakkaan Johtajan epiteettien hämmentävän joukon johon ehkä vain tämän edesmennyt kollega, Libyan arabikansantasavallan veljellinen eversti veti vertoja. New York Timesin kuvagalleria Pohjois-Korean suuresta orwellilaisesta surusta on pysäyttävää katseltavaa. Toisin kuin Koreassa, vapauden liekki jatkoi elämäänsä Prahassa ja muissa Keski-Euroopan muinaisissa kulttuurikaupungeissa, hiljaa, säästöliekillä. Mutta se ei koskaan sammunut, edes vuoden 1968 kevään jälkeen.Vaclav Havel oli kirjailijana paljastanut keisarin alastomuuden esseillään, joista yhdessä kuuluisimmassa hän kysyy minkä rikoksen kauppias tekee jos hän ottaa pois kommunistisen puolueen perinteisen mainoksen näyteikkunastaan:

The greengrocer has not committed a simple, individual offence, isolated in its own uniqueness, but something incomparably more serious. By breaking the rules of the game, he has disrupted the game as such. He has exposed it as a mere game. He has shattered the world of appearances, the fundamental pillar of the system. He has upset the power structure by tearing apart what holds it together. He has demonstrated that living a lie is living a lie. He has broken through the exalted facade of the system and exposed the real, base foundations of power. He has said that the emperor is naked. And because the emperor is in fact naked, something extremely dangerous has happened: by his action, the greengrocer has addressed the world. He has enabled everyone to peer behind the curtain. He has shown everyone that it is possible to live within the truth. Living within the lie can constitute the system only if it is universal. The principle must embrace and permeate everything. There are no terms whatsoever on which it can co-exist with living within the truth, and therefore everyone who steps out of line denies it in principle and threatens it in its entirety… (Economist)

Päästyään Prahan linnaan Havel ei unohtanut tiibetiläisten, kuubalaisten, valkovenäläisten ja muiden kohtaloa. Hän ei myynyt itseään kauppapolitiikan vuoksi, vaan tapasi Dalai Laman ensimmäisten ulkomaalaisten vierailijoiden joukossa. Kenellä Suomen presidenttiehdokkaista on selkärankaa ja arvoja katsoa perinteisen ulkopolitiikan paradigman ulkopuolelle ja olla unohtamatta ihmisoikeuksia? Varsinkin jos tulisi kommentoida tapahtumia ei jossain pienessä ja kaukaisessa vaan läheisessä ja suuressa maassa. Kuka ehdokkaista ei ajaisi pelkästään Suomen kansallista etua vaan uskaltaisi myös puhua  suomalaisten arvojen puolesta? Ulkopolitiikan moraalinen ulottuvuus on jäänyt toistaiseksi vähälle huomiolle vaalikeskustelulle median keskittyessä parveketupakoinnin kaltaisiin ajattomiin kysymyksiin, joihin filosofit ovat jo vuosisatoja etsineet tuloksetta vastauksia.

Kreikkalainen kirjailija Plutarkhos kirjoitti toisen vuosisadan alussa kuuluisat Rinnakkaiselämänkertansa, jossa hän vertasi ’samantyyppistä’ kuuluisaa kreikkalaista ja roomalaista (esimerkiksi Aleksanteri Suuri ja Julius Caesar muodostivat elämänkertaparin). Plutarkhoksen tyyli oli moralisoiva ja anekdoottinen; hänelle ja antiikin ihmisille yleensäkin historia oli suuri kertomus, josta aikalaiset saattoivat oppia sekä hyvistä että huonoista esikuvista. Vaclav Havelia ja Kim Jong-iliä ei tosiaan yhdistänyt aate eikä persoona, vaan yhtäläinen historiallinen konteksti, jolle ihmiset eivät voi mitään. Karl Marx mukaelmaa jatkaakseni, ihmiset tekevät kuitenkin viime kädessä historian ja ovat vastuussa valinnoistaan. Kansainvälisessä politiikan teoriassa asia tunnetaan agentti-struktuuri -dikotomiana, josta on jaksettu kirjoittaa paljon paperia vaikka Marxin muotoilu vaikuttaa maalaisjärjen ja historian tukemalta. Havelin sankaruus ja Kimin rikollisuus ei ollut vääjäämätöntä ja strukturaalisten syiden aikaansaamaa: Havel olisi voinut valita mukavamman elämän, olla hiljaa ja vaihtanut puolta vasta kun tuuli oli jo kääntymässä, Kim olisi voinut valita tien joka ei olisi vain kurjistanut entisestään maailman suurimman vankilan nälkiintyneiden asukkaiden elämää hänen itsensä keskittyessä länsimaisiin elokuviin ja tuontiviinaan. Vaclav Havel ansaitsee jokaisen muistolleen kohotetun tsekkiläisoluen, kun taas Kim Jong-illille Ulkopolitist toivottaa miellyttävää aikaa tulisilla hiilillä.

Vaclav Havel. 1936-2011. In memoriam.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa