Jaa

Piirros: Niklas Saxén

Piirros: Niklas Saxén

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 naiseudesta on tullut vaaliase. Sen lisäksi, että valtapuolueen presidenttiehdokkaana on ensimmäistä kertaa nainen, historiallista on ollut poikkeuksellisen seksistinen vaalikeskustelu. Naiseutta lyömäaseenaan käyttävät niin Donald Trump, hänen vastustajansa kuin Hillary Clintonin arvostelijatkin.

Trumpin voittokulku jatkui pitkään siitä huolimatta, että mies on onnistunut loukkaamaan lähes kaikkia väestöryhmiä Yhdysvalloissa. Piste Trumpin kampanjalle vaikutti vihdoin koittaneen, kun pari päivää ennen presidenttiehdokkaiden toista vaaliväittelyä julkisuuteen vuosi vuonna 2005 kuvattu video, jolla Trump rehentelee voivansa julkkiksena kouria naisia haarovälistä. Republikaanivaikuttajat aloittivat joukkopaon miehen tukijoukoista ja tuomitsivat jyrkästi Trumpin puheet. Pari päivää jännitettiin sitä, sanoutuuko puolue virallisesti irti Trumpin ehdokkuudesta.

Aivan näin ei käynyt. Äänestäjien keskuudessa kohut ovat kuitenkin tehneet tuhojaan, ja viimeisimpien mielipidemittausten perusteella Clinton voittaisi marraskuussa. Ehdokkaiden kolmannessa ja viimeisessä vaaliväittelyssä näkyi totuttua vakavampi Trump, joka pyrki vetoamaan konservatiivisiin äänestäjiin lupaamalla nimittää korkeimpaan oikeuteen tuomareita, jotka kumoaisivat abortin sallivan Roe v. Wade -päätöksen. Trump ei kuitenkaan suostunut sanomaan, että kannattaa henkilökohtaisesti päätöksen kumoamista, mikä suututti osan pro life -konservatiiveista.

Tämän vuotisten vaalien taustalla velloo vahva seksistinen ajattelu, jossa kietoutuvat Hillary Clintoniin kohdistuva syvä inho, Trumpin naisia esineellistävän puheen vähättely sekä pyrkimys kieltää amerikkalaisnaisten oikeus aborttiin.

Kiero-Hillary ja kähmijä-Trump

Helmikuussa Trumpin taistelutoveri, New Yorkin entinen pormestari Rudy Giuliani totesi Trumpin olevan Yhdysvalloille parempi vaihtoehto kuin nainen ja paljasti samalla monen Clinton-kriitikon inhon perimmäisen syyn. Historian ensimmäisessä valtapuolueen naisehdokkaassa ei ole juuri muuta perinteisestä presidenttimuotista poikkeavaa kuin sukupuoli. Keskellä seisova Clinton on pyrkinyt yhdistämään poliittisen kentän molempia laitoja ja tehnyt kolme vuosikymmentä kestäneen uran ulkoministerinä, senaattorina, Yhdysvaltojen ensimmäisenä naisena ja keskeisenä demokraattivaikuttajana. Clinton on lähihistorian pätevimpiä mutta vihatuimpia presidenttikandidaatteja.

Yleisin syy inhota Clintonia on se, että häntä pidetään epärehellisenä ja salakähmäisenä. Clintoniin kohdistuva epäluulo ylittää puoluerajat: New York Timesin maaliskuisen kyselyn mukaan 40 prosenttia demokraateista pitää Clintonia epärehellisenä. Ongelmat suuren yleisön ja median kanssa alkoivat jo 1980-luvulla, jolloin Hillary Rodham joutui ottamaan käyttöönsä miehensä sukunimen, sillä Hillaryn itsenäisyys nähtiin yhtenä syynä Bill Clintonin epäonnistuneeseen kuvernöörikampanjaan Arkansasissa. Yalesta juristiksi valmistunut Rodham jatkoi lakimiehen työtään, kun Bill Clinton viimein valittiin kuvernööriksi, ja sai aikaan kansallisen kohun tokaistessaan kriitikoille vuoden 1992 presidenttivaalikampanjan aikaan: “Olisin kai voinut jäädä kotiin leipomaan pikkuleipiä, mutta sen sijaan päätin lähteä luomaan uraa.” New Yorker -lehti kirjoitti Clintonista jo vuonna 1996 artikkelin otsikolla Hating Hillary.

Yleensä amerikkalaiset pitävät naisia keskimääräisesti rehellisempinä poliitikkoina kuin miehiä, kertoo lähes 20 vuotta naispolitiikkoja Yhdysvalloissa tutkineen Barbara Lee Foundationin tutkimus. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli: kun imagoon tulee särö, seuraukset ovat kohtalokkaat. Epärehellisen leima on seurannut Clintonia 90-luvun skandaaleista saakka. Pieleen menneisiin maakauppoihin liittynyt Whitewater-tapaus tutkittiin perusteellisesti oikeudessa, mutta todisteita rikollisesta toiminnasta ei koskaan löytynyt. Hillarya on kritisoitu Bill Clintonin lukuisten rakastajattarien halventamisesta esimerkiksi sillä perusteella, että Hillary kutsui Monica Lewinskyä narsistiseksi sekopääksi kahden kesken ystävänsä kanssa käydyssä keskustelussa. Ironista on, että Bill Clintonin pettämiskohujen aikaan 1998 petetyn puolison Hillaryn suosio oli huipussaan. Hillaryn pysyttyä Billin rinnalla media kauhisteli hänen vallanhimoaan ja kyseenalaisti hänen uskottavuutensa feministinä.

Clintonia on toistuvasti arvosteltu teoista, joista miespoliitikot ovat päässeet paljon vähemmällä riepotuksella. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Clintonin arvostelukyky on kyseenalaistettu muun muassa sillä perusteella, että hän äänesti Irakin sodan puolesta. Sodan puolesta vuonna 2002 tosin äänestivät myös Yhdysvaltain nykyinen varapresidentti Joe Biden sekä Clintonia ulkoministerinä seurannut John Kerry. Viime vuosina raskauttava särö imagoon oli Clintonin sähköpostiskandaali, joka on saanut kohtuuttomat mittasuhteet ja valtavasti mediatilaa. Tämäkään tapaus ei ole ensimmäinen laatuaan, sillä George W. Bushin kaudella lähes 50 valkoisen talon työntekijää (Bushin ykkösneuvonantaja Karl Rove mukaan lukien) jäi kiinni virallisten sähköpostien lähettämisestä republikaanipuolueen ja henkilökohtaisten tilien kautta. Vuosien 2003–2009 välisenä aikana Bushin hallinto “kadotti” yhteensä 22 miljoonaa sähköpostia.

Vuonna 2015, kun Hillary Clinton asettui toistamiseen ehdolle presidentinvaaleissa, hän sai Harvardin tutkimuksen mukaan osakseen enemmän negatiivista uutisointia kuin kukaan muu alkuvaiheen ehdokkaista. Suurin osa tästä uutisoinnista käsitteli edellä mainittua sähköpostiskandaalia, mutta palstatilaa veivät myös Clintonin pariskunnan 90-luvun avio-ongelmat sekä kesäkuussa loppuun käsitelty Benghazin tapaus, josta republikaanijohtoinen edustajainhuone ei löytänyt Clintonin osalta moitittavaa. Harvardin tutkimus osoitti Donald Trumpin suosion kasvaneen pitkälti median tarjoaman ilmaisen julkisuuden ansiosta, kun taas Clintoniin kohdistuneen negatiivisen uutisoinnin arvioitiin vastaavan miljoonien arvosta vastustajia mustamaalaavia mainoksia, joita poliittisissa vaalikampanjoissa Yhdysvalloissa usein käytetään. Republikaanien vaalitapahtumissa Clintonia pilkkasivat häijyn seksistiset t-paidat ja rintamerkit. Yksi rintamerkki mainosti Kentucky Fried Chicken -ravintolan Hillaryn erikoista: kaksi paksua reittä, kaksi pientä rintaa ja vasen siipi. T-paidassa luki ”Hillary sucks, but not like Monica”.

Wikileaks mainosti kuluvalle syksylle suurpaljastuksia Clintonista. Tosiasiassa vuodetut sähköpostit todistavat lähinnä sen, että Clinton on poliitikko muiden joukossa. Tämä oikeastaan kiteyttääkin olennaisen Hillary Clintonista: hän on vuosikymmeniä julkisuudessa ollut ammattipoliitikko, jonka synnit eivät ole sen pienempiä tai suurempia kuin miespuolisilla kollegoillaan.

Maine kuitenkin pysyy, vaikka Clinton oli presidenttiehdokkaiden lausuntojen totuutta mittaavan, puolueettoman Politifactin tutkimusten mukaan esivaalien rehellisin kandidaatti. Ennen ensimmäistä vaaliväittelyä tehdyssä NBC:n kyselyssä vaalien oikea valheautomaatti Donald Trump kiri Clintonin edelle kymmenen prosentin marginaalilla, kun mielikuvaa ehdokkaiden rehellisyydestä mitattiin.

Republikaaniehdokas on ratsastanut kohulausunnosta toiseen ja loukannut kampanjansa aikana muun muassa meksikolaisia, muslimeja ja sodassa kaatuneen amerikkalaissotilaan vanhempia. Eniten huomiota ovat kuitenkin herättäneet Trumpin naisia esineellistävät kommentit. Trump on vihjaillut republikaanikommentaattori Megan Kellyn tiukkojen kysymysten johtuvan kuukautisista, haukkunut republikaanien naisehdokasta Carly Fiorinaa rumaksi ja epäillyt Hillary Clintonin kykyä johtaa maata, koska tämä ei pysty tyydyttämään edes aviomiestään. Edellä luetellut kommentit Trump esitti jo ennen kuin julkisuuteen vuosi vuonna 2005 kuvattu video, jolla hän rehentelee julkkiksena voivansa tarttua naisia haarovälistä.

Trump kuittasi videon pukukoppipuheena, hänen vaimonsa poikien juttuina. Monessa naisessa video herätti kuitenkin kipeitä muistoja miesten vallankäytön kohteeksi joutumisesta. Kirjailija Kelly Oxford pyysi naisia jakamaan Twitterissä ensimmäisen kokemuksensa seksuaalisesta ahdistelusta ja sai #notokay -tunnisteen alla tuhansia vastauksia. Henkilökohtaiseksi asian koki myös Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen Michelle Obama, joka piti New Hampshiressä tunteikkaan ja valtavasti huomiota herättäneen puheen, jossa lyttäsi Trumpin mainitsematta tätä kertaakaan nimeltä. ”Pussy grab” -videon julkistuksen jälkeen useat naiset ovat tulleet esiin ja kertoneet Trumpin ahdisteluista. Miehen ensimmäinen vaimo Ivana syytti Trumpia pariskunnan avioeron aikaan raiskauksesta ja antoi asiasta myös valaehtoisen lausunnon. Ivana veti lopulta syytöksen takaisin ja kiisti tapahtuneen “termin oikeudellisessa merkityksessä”. Trump-konsernin erityisneuvonantaja Michael Cohen palasi kivikaudelle ja kiirehti selittämään, ettei aviopuolisoa voi raiskata.

Normaalina vaalikautena naispaljastukset olisivat mitä luultavimmin olleet välitön kuolonisku Trumpin kampanjalle. Hänen onnekseen myös vastapuolella on luurankoja kaapissa. Bill Clintonin skandaalinhuuruinen menneisyys, johon myös sisältyvät syytökset raiskauksesta ja seksuaalisesta ahdistelusta, sekä Hillaryyn kohdistuvat epäilyt miehensä hairahdusten peittelystä aiheuttavat sen, ettei paljatuksista ole Clintonille vaaliaseeksi. Trumpin video tuli julki pari päivää ennen ehdokkaiden toista vaaliväittelyä, mikä tarjosi Clintonille erinomaisen tilaisuuden musertaa Trump. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Miehensä haamujen takia Clinton on ollut asemassa, jossa hän ei pysty hyödyntämään Trumpiin kohdistuvia ahdistelusyytöksiä omassa kampanjassaan.

Aborttikielto Trumpin kannatuksen taustalla

Vaikka Trumpilla on poikkeuksellisen alhainen kannatus naisten keskuudessa, monissa konservatiivisissa piireissä häntä on siedetty pitkään. Yksi syy tähän löytyy Yhdysvaltain korkeimmasta oikeudesta.

Evankelikaalikristityt muodostavat noin neljäsosan Yhdysvaltain väestöstä ja vastustavat kiivaasti naisten oikeutta aborttiin. Jo vuosikymmenten ajan evankelikaalisten äänestäjien ensisijainen poliittinen päämäärä on ollut abortin sallivan Roe v. Wade -päätöksen kumoaminen. Anthony Scalian kuolema jätti Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen konservatiivityhjiön, jonka täyttämisestä päättää seuraava presidentti. Korkein oikeus kumosi äänin 5–3 kesäkuussa lakialoitteen, joka olisi supistanut rajusti aborttiklinikoiden määrää Teksasissa. Uusi konservatiivituomari voisi teoreettisesti kääntää vaa’ankielellä keikkuvat päätökset abortinvastustajien hyväksi. Panoksia nostaa se, että Yhdysvaltain seuraava presidentti tulee todennäköisesti nimittämään useamman kuin yhden tuomarin korkeimpaan oikeuteen.

Syntymättömän elämän suojelu on monille konservatiiviäänestäjille ensisijaisen tärkeää ja Donald Trump kaikessa karkeudessaan pienempi moraalinen pahe. Trump kannatti naisten aborttioikeutta vuosikaudet, mutta käänsi kelkkansa aloitettuaan presidentinvaalikampanjansa. Valitsemalla varapresidenttiehdokkaakseen tunnetun konservatiivin ja abortinvastustajan Mike Pencen Trump teki selväksi aikeensa tehdä abortista vaalikysymys. Indianan osavaltion kuvernöörinä Pence allekirjoitti kahdeksan abortinvastaista lakialoitetta mukaan lukien aloitteen HB 1337, jota on kutsuttu Yhdysvaltojen äärimmäisimmäksi abortinvastaiseksi laiksi.

Syyskuussa julkaistussa kirjeessä pro life -aktivisteille Trump lupaa presidentiksi tultuaan nimittää korkeimpaan oikeuteen aborttia vastustavan tuomarin ja jäädyttää Planned Parenthood -säätiön rahoituksen niin kauan kuin sen klinikat jatkavat aborttien tekemistä. Lisäksi Trump aikoo tehdä erityisesti vähävaraisia naisia koskevasta Hyde Amendmentista pysyvän lain. Hyde Amendment kieltää vähävaraisille tarkoitetun julkisen sairasvakuutustuen Medicaidin käytön aborttiin, paitsi jos naisen henki on uhattuna, tämä on raiskattu tai raskaus on insestin tulos. Näillä lupauksilla monen pro life -aktiivin tuki on taattu. Etenkin, kun vastapuolella on naisten ja tyttöjen oikeuksien kannattajana tunnettu Hillary Clinton, joka haluaa kumota Hyde Amendmentin ja nimittäisi korkeimpaan oikeuteen aborttioikeutta tukevan liberaalituomarin. Ehdokkaiden kolmannessa vaaliväittelyssä Clinton olikin parhaimmillaan puolustaessaan naisten oikeutta päättää seksuaaliterveydestään.

Unohdettu enemmistö

Samaan aikaan kun vaalikampanjassa puhutaan naisista halveksivaan sävyyn ja kilvoitellaan oikeudesta päättää naisten ruumista heidän puolestaan, naiset ovat ratkaisevassa asemassa marraskuun 8. päivä ratkeavissa vaaleissa. Rekisteröityjä naisäänestäjiä on Yhdysvalloissa huomattavasti enemmän kuin miehiä, ja lisäksi naiset ovat miehiä aktiivisempia äänestäjiä.

Republikaanipuolue on saanut Trumpin ehdokkuuden myötä ennen näkemättömiä kolhuja, joista selviytyminen vie pitkään. Yhdysvalloissa naiset ja vähemmistöt ovat perinteisesti enemmän kallellaan demokraatteihin, kun taas miehet äänestävät republikaaneja. Vuonna 2014 Yhdysvaltain rekisteröityneistä äänestäjistä 76 miljoonaa oli naisia ja 66,1 miljoonaa miehiä. Kaikissa vuoden 1980 jälkeisissä presidentinvaaleissa naisten äänestysaktiivisuus on ollut korkeampaa kuin miesten. Naisten äänten merkityksen ovat tajunneet myös Clinton ja Trump, sillä ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen historiassa molemmat pääpuolueiden ehdokkaat kannattavat palkallista äitiysvapaata. Tämä tosin on pieni myönnytys Trumpin muutoin naisvihamielisessä agendassa.

Viimeisimmissä gallupeissa Clintonilla on johtoasema marraskuun vaaleihin. Häviämiseen valmistautuva Trump on viimeisimpänä vetonaan väittänyt vaalien olevan vilpilliset. On hyvin mahdollista, että Trumpin naisiin kohdistuneet hyökkäykset saattavat koitua hänen kohtalokseen. Clinton johtaa naisäänestäjien keskuudessa 20 prosenttiyksiköllä, ja Trumpin etumatka miesten keskuudessa on 3 prosenttiyksikköä. The Atlantic -lehden gallupissa Clintonin johto naisten keskuudessa oli jopa 33 prosenttia. Tarina saa ansaitsemansa päätöksen, jos Trump häviää naisten äänten vuoksi.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa