Niklas Saxén on valtiotieteiden maisteri ja on erikoistunut rauhan- ja konfliktintutkimukseen. Hän on tehnyt useamman vuoden humanitaarista kenttätyötä sota-alueilla sekä pakolaisten kanssa. Artikkeli edustaa kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä.

Lokakuun 3. – klo 02:59 aamuyöstä – “Teen parhaani, rukoilen puolestanne” armeijan yhteyshenkilö vastasi tekstiviestillä. Tuntia aikaisemmin, juuri kello kahden jälkeen, Lääkärit ilman rajoja (MSF) -järjestön sairaala oli joutunut Yhdysvaltain erikoisjoukkojen ilmaiskujen kohteeksi. Iskut kestivät MSF:n mukaan tunnin. Potilaita ja MSF:n avustustyöntekijöitä kuoli yhteensä 30. Osa potilaista paloi sänkyynsä, osa sairaalasta pakenevista ihmisistä ammuttiin. Sairaalarakennus tuhoutui perusteellisesti. Sen ympärillä olevat rakennukset eivät.

Iskujen alkamisen jälkeen MSF soitti armeijan yhteyshenkilölle ilmoittaakseen olevansa tulituksen kohteena kello 02:19. Tämän jälkeen MSF:stä otettiin yhteyttä myös YK:iin, Afganistanin hallinnon edustajaan ja Yhdysvaltain puolustusministeriöön Yhdysvalloissa. Armeijan yhteyshenkilö vastasi kello 02:52 sanoen olevansa pahoillaan ja totesi, ettei vieläkään tiennyt, mitä oli tapahtunut. MSF ilmoitti iskujen jatkuvan edelleen. Kello kolmen jälkeen iskut loppuivat.

Kunduzin sairaala oli ollut toiminnassa vuodesta 2011. Koska taistelut alueella olivat kiihtyneet, MSF oli jakanut uudelleen sairaalan GPS-koordinaatit kaikille sotilastahoille neljä päivää aiemmin. Mitä tapahtui?

Afganistanissa on käynnissä sekä NATO:n sotilasoperaatio että Yhdysvaltain terrorisminvastainen operaatio, joita molempia komentaa yhdysvaltalainen kenraali John Campbell. NATO:lla ei pitäisi olla taistelutehtäviä, ja Yhdysvaltain oma operaatio tukee Afganistanin armeijaa, mutta voi tehdä operaatioita Al-Qaidaa vastaan.

Taliban oli aiemmin hyökännyt Kunduzin kaupunkiin ja vallannut siitä valtaosan. Sairaalaan kohdistuneen iskun aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot olivat Kunduzissa avustamassa afganistanilaisia joukkoja. Yksi Yhdysvaltain operaation alaisuuteen kuuluva kone pommitti sairaalaa tunnin ajan. Muita rakennuksia ympärillä ei tuhoutunut.

Yhdysvaltain armeija vaihtoi neljää kertaa selitystään tapahtumista. Afganistanin puolustusministeri puolestaan lausui, että Taliban oli käyttänyt sairaalaa turvapaikkana, käynyt sieltä käsin taisteluja ja että sinne oli laitettu Talibanin lippu. Hän myös viittasi Pakistanin tiedustelupalvelujen läsnäoloon. Tällä hän vihjasi, että sairaalaan oli tarkoitus iskeä. MSF on jyrkästi kieltänyt kaikki nämä väitteet.

Aluksi Yhdysvaltain armeija vihjaili, että Afganistanin armeija olisi määrännyt hyökkäyksen. Tämä on sittemmin kielletty. Yhdysvaltain armeija on jatkuvasti ja jyrkästi kieltänyt, että he olisivat tarkoituksella iskeneet sairaalaan. Sittemmin sekä MSF että Yhdysvain armeija ovat tehneet omat selvityksensä. Yhdysvaltain armeija on luvannut julkaista tutkimuksensa niin, että siitä on poistettu luottamukselliset tiedot. Osaa on kuitenkin jo avattu lehdistötilaisuudessa.

Yhdysvaltain  armeijan vielä julkaisemattoman oman tutkimuksen mukaan AC-130 -sotilaslentokone nousi alunperin ilmaan tukemaan hyökkäyksen kohteena olevia joukkoja. Nopean lähdön vuoksi miehistölle ei jaettu niiden kohteiden listaa, jotka olivat suojeltuja. Sairaalan koordinaatit olivat tiedossa mutteivät miehistöllä.

Lentokoneen tehtävä muuttui kuitenkin matkalla, ja afganilaisten joukkojen pyynnöstä sen piti tuhota rakennus, jota Talibanin oletettiin käyttävän tukikohtana. Tämä oli eri rakennus kuin sairaala. Aiemmissa lausunnoissa Yhdysvaltain armeija sanoi, että tuhoavaksi tarkoitetusta rakennuksesta tulitettiin; tähän ei selonteossa kuitenkaan enää viitattu. AC-130 -kone voi lentää suhteellisen matalalla tukeakseen maajoukkoja. Se voi kiertää kohdetta tulittaen sitä koneen kyljessä olevilla aseilla pitäen näköyhteyden siihen.

Armeijan lausunnon mukaan lentokoneen laitteistossa oli vikaa, eikä se siksi pystynyt lähettämään tai vastaanottamaan videokuvaa tai muita elektronisia viestejä. Lisäksi suunnistuslaitteisto näytti aiotun rakennuksen sijaitsevan keskellä peltoa. Lausunnon mukaan miehistö valitsi itse tässä vaiheessa lähimmän afgaanien fyysistä kuvausta muistuttavan rakennuksen. On huomionarvoista, että MSF:n mukaan sairaala oli kaupungin ainoa öisin valaistu rakennus. Sairaala toimi ympäri vuorokauden generaattorin voimin.

Yhdysvaltain armeijan mukaan miehistö olisi sitten pyytänyt lupaa tuhota rakennuksen ja välittänyt koordinaatit, jotka olivat sairaalan. Yhdysvaltain erikoisjoukkojen komentajalla ei ollut näköyhteyttä kumpaankaan kohteeseen – sairaalaan tai aiottuun rakennukseen – ja hän antoi luvan iskulle. Komentokeskus ei myöskään rekisteröinyt, että koordinaatit täsmäsivät MSF:n sairaalan kanssa. Tässä vaiheessa myös miehistön laitteisto osoitti oikean kohteen, joka oli muualla. Aiemmasta häiriöistä johtuen miehistö ei kuitenkaan enää luottanut laitteistoon vaan fyysiseen kuvaukseen.

Siihen, miksi isku jatkui tunnin verran vaikka MSF ilmoitti tilanteesta armeijan yhteyshenkilölle 20 minuuttia hyökkäyksen alettua, ei ole tarjottu selitystä ainakaan tässä vaiheessa. On myös hätkähdyttävää ajatella, ettei koneen laitteistoon itseensä olisi integroitu suojeltujen kohteiden koordinaatteja varoittamaan automaattisesti. Sairaala oli ollut neljä vuotta samassa paikassa ja taisteluja oli käyty Kunduzissa jo viikon.

Yhdysvaltain armeijan mukaan onnettomuuden “ensisijaisena syynä olivat suorat inhimilliset virheet, jotka olivat vältettävissä. Inhimilliset virheet mahdollistuivat prosessivirheiden ja laitteistovikojen takia.” Yhdysvaltain armeijan tiedottaja kenraali Shoffner totesi myös, että kaikki taistelijat eivät seuranneet Yhdysvaltain armeijan voimankäytön sääntöjä. Isku ei ollut asianmukainen suhteessa uhkaan.

MSF vastasi, että Yhdysvaltain armeijan selonteko herätti enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastasi. Se ei suoraan väittänyt selontekoa virheelliseksi. Se kuitenkin totesi, että vaikka syyt tapahtumiin olisivat ne selonteossa esitetyt, olisi teko silti monelta osin sodan oikeussääntöjen (humanitaarisen oikeuden) rikkomus. Miksi?

Mitkä sodan oikeussäännöt pätevät?

Kaikkia sodan osapuolia – kuten Afganistanin tapauksessa Yhdysvaltain armeijaa, NATO:a, Afganistanin armeijaa ja Talibaniakin – sitovat sodan oikeussäännöt, joiden kulmakivenä toimivat Geneven sopimukset. Kaikki maailman valtiot ovat allekirjoittaneet Geneven sopimukset. Nämä oikeussäännöt pätevät sodan aikana. Säännöt rakentuvat muutaman perusperiaatteen ympärille.

Erottelu. Sodan osapuolten on tehtävä ero siviili- ja sotilaskohteiden välillä – vain sotilaskohteita vastaan saa hyökätä. Sairaala, jota ei käytetä sotatoimenpiteissä, on siviilikohde ja siis suojeltu. Tämän lisäksi sairaalat johtuen niiden merkityksestä sodassa nauttivat erikoissuojelusta. Vaikka sairaalasta hyökättäisiinkin, pitää vastaiskuntekijän silti oikeuttaa hyökkäys ja silloinkin käyttää asetta, joka minimoi tuhot. MSF:n silminnäkijöiden mukaan lentokone tulitti myös rakennuksesta pakenevia aseettomia ihmisiä. Sairaaloissa hoidetaan myös haavoittuneita sotilaita, jotka eivät enää osallistu taisteluun. Myös näillä henkilöillä on oikeus suojeluun. MSF:n sairaalassa oli hoidettu niin Afganistanin valtion taistelijoita kuin talebaneja. MSF:n mukaan Kunduzin sairaalaan ei tuotu aseita.

Sotilaallisen välttämättömyyden periaate. Ainoastaan toimet, jotka ovat sotilaallisten tavoitteiden takia välttämättömiä, ovat sallittuja. Sodassa ainoa sallittu sotilaallinen tavoite on vastapuolen sotilaallisen kyvyn heikentäminen. Tämäkin periaate kieltäisi iskun sairaalaan.

Varotoimenpiteet. Sodan osapuolten on toteutettava ne varotoimenpiteet, jotka ovat mahdollisia siviiliuhrien välttämiseksi. Tämä koskee muun muassa hyökkäystavan valintaa (pohjautuen riittävään tiedonkeruuseen) ja tarvittaessa siviilien varoittamista tulevasta hyökkäyksestä. Jos lentokone lähti suorittamaan tehtävää ilman suojeltujen kohteiden listaa, voidaan ajatella, ettei kaikkia varotoimenpiteitä siviilien suojelemiseksi toteutettu.

Suhteellisuusperiaate. Sodassa voi syntyä sivullisia siviiliuhreja – tosin siviilejä ja siviilikohteita vastaan suoraan hyökkääminen on ehdottomasti kielletty. Hyökkäyksessä syntyvien siviiliuhrien määrä ei saa olla suhteeton verrattuna hyökkäyksestä saavutettavaan sotilaalliseen etuun. Jos kyse on todella virheestä ja aiottu kohde oli toinen rakennus, jossa oli pelkästään Taliban -taistelijoita,  isku olisi tämän periaatteen mukainen. Jos kohteena oli sairaalassa oleva ”arvokas kohde”, isku ei olisi oikeussääntöjen mukainen. Yhdysvaltain kenraali itse viittasi, että tehty isku ei ollut asianmukainen suhteessa uhkaan.

Viimeiseksi, tapaoikeuden mukaan sodan osapuolilla on myös velvollisuus suojella ja edesauttaa humanitaaristen työntekijöiden eli avustustyöntekijöiden työtä.

Sodan oikeussääntöjen mukaan oikeudellinen vastuu siitä, että periaatteita on noudatettu on viime kädessä komentajalla. MSF on vaatinut iskusta riippumatonta kansainvälistä tutkimusta  International Humanitarian Fact Finding Commissioniltä (IHFFC). IHFFC on todennut olevansa valmis, mutta tarvitsevansa Yhdysvaltain ja Afganistanin hallintojen luvan. MSF toteaa, että Yhdysvaltain armeijan itse tekemä tutkimus omasta rikkomuksestaan ei ole riippumaton. Riippumaton tutkimus voisi vahvistaa, miksi rakennusta tulitettiin ja mitä sodan oikeussääntöjen periaatteista ei noudatettu.

Mitä muita mahdollisia selityksiä on?

Vain riippumattomalla tutkimuksella, jolla on tarvittavat tiedot saatavilla, voidaan selvittää pitääkö Yhdysvaltain armeijan selonteon näkemys inhimillisestä virheestä paikkaansa. Muita mahdollisuuksia on ainakin kolme. Kaikki ovat vielä huolestuttavampia, kuin jos kyseessä oli sarja vakavia inhimillisiä erehdyksiä. On hyvä pitää mielessä, että jotta kuvailtu tapahtumaketju olisi mahdollinen, miltei jokaisen luetellun virheen pitäisi toteutua.

Ensinnäkin on mahdollista, että Yhdysvaltojen armeija sai koordinaatit suoraan Afganistanin armeijalta, joka joko antoi vahingossa väärät koordinaatit ja rakennuksen kuvauksen tai teki sen tahallaan. Sairaalassa oli ainakin yksi haavoittunut korkeampiarvoinen Taliban-taistelija. Toinen mahdollisuus on, että kentällä olevat Yhdysvaltain joukot tekivät itsenäisesti päätöksen hyökätä sairaalaan joko sen vuoksi, että siellä oli korkea-arvoinen ”kohde” tai koska ne halusivat evätä yleisemmin viholliseltaan hoitomahdollisuudet. Viimeinen mahdollisuus on, että päätös oli tietoinen, jostakin edellämainituista syystä johtuen ja että se tehtiin ylempänä johtoportaassa.

Mikä on merkitys laajemmalti?

Vaikutukset ovat laajat ja moninaiset. Terveydenhuollon tarve korostuu sodan aikana – samalla sodan aikana terveydenhuolto joutuu usein hyökkäyksen kohteeksi. MSF tekee töitä alueilla, joissa harva muu järjestö toimii. Kunduzin sairaalassa oli 92 vuodetta. Se oli ainoa vastaava sairaala koko alueella. Avaamisestaan iskuun asti sairaalassa hoidettiin yhteensä 68 000 hätätapausta ja tehtiin 15 000 leikkausta. Iskun jälkeen tätä hoitoa ei ole saatavilla. Terveydenhuollon suojelu sota-alueilla on maailmanlaajuinen ongelma. MSF:n sairaaloihin on isketty tänä vuonna myös Syyriassa ja Jemenissä. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) rekisteröi 11 tarkkailemassaan maassa 2398 hyökkäystä terveydenhuoltoa vastaan vuosina 2012-2014.

Silti Kunduzin hyökkäys oli poikkeuksellinen ja hälyttävä. Sairaalan olemassaolo ja sijainti oli kaikkien tiedossa, rakennus erottui selkeästi ja tunnin isku kohdistui suoraan sairaalaan, joka tuhoutui täysin. Kun sodan osapuolet eivät noudata sodan oikeussääntöjä rapauttaa se koko järjestelmää. Tämä vuorostaan heikentää terveystoimijoiden, humanitaaristen toimijoiden ja siviilien suojaa.