Jihadin sumu: Viisi artikkelia al-Qaidasta
Sunnuntaistrategisti | 10.02.2014
Arabikevään jälkeen Lähi-itään on tullut useita uusia väkivaltaisia ryhmittymiä. Ansar al-Sharia, Ansar Bait al-Maqdis, ISIS/ISIL sekä Ansar al-Dine ovat vain muutamia uusia eksoottisilta kuulostavia jihadistiryhmiä, jotka ovat esiintyneet tiuhaan mediassa edellisen kolmen vuoden aikana. Kolmen vuoden aikana on myös usein kerrottu al-Qaidan laajentuneen eri puolille Lähi-itää, kuten esimerkiksi Tunisiaan, Libyaan, Maliin, Irakiin, Egyptiin, Gazaan ja tietysti Syyriaan.
Sen sijaan epäselväksi on usein jäänyt, mitä al-Qaida tänä päivänä tarkoittaa, ja ketkä siihen tarkalleen lukeutuvat. Onko esimerkiksi ISIS osa al-Qaidaa vai ei? Tähän kysymykseen oman vastauksensa antoi aiemmin tässä kuussa al-Qaida. Varjoissa operoiva organisaatio on aiheuttanut hämmennystä jo pitkään, ja tätä jihadin sumua hälventämään tässä kirjoituksessa esitellään viisi artikkelia, jotka jokaisen al-Qaidasta kiinnostuneen kannattaa lukea.
1. Daveed Gartenstein-Ross: Obama’s Kobe Bryant-Al Qaeda Flap, The Daily Beast 22.1.2014
Hieman yleistäen, al-Qaidasta on tällä hetkellä kaksi eri tulkintaa: kapea ja laaja. Kapean tulkinnan mukaan al-Qaida koostuu keskusjohdosta sekä niistä al-Qaidan verkoston osista jotka on virallisesti hyväksytty osaksi al-Qaidaa keskusjohdon toimesta (AQAP, AQIM, al-Shabaab, Jabhat al-Nusra). Joidenkin käsitysten mukaan niitä verkoston jäseniä, jotka eivät pyri aktiivisesti seuraamaan al-Qaidan globaalia agendaa ei tulisi pitää osana al-Qaidaa. Tämä tulkinta näkee al-Qaidan enemmän brändinä kuin hierarkisena organisaationa, eikä se näe al-Qaidan keskusjohdolla olevan merkittävää vaikutusvalta al-Qaidan paikallisorganisaatioiden toiminnassa.
Laajan tulkinta al-Qaidasta eroaa kapeasta kahdella eri tapaa: Ensiksi, se näkee al-Qaidan keskusjohdolla merkittävämmän roolin verkoston sisällä, ja toiseksi se näkee al-Qaidan keskusjohtoa ja virallisia paikallisjärjestöjä laajempana. Gartenstein-Rossin mukaan al-Qaida on voinut ottaa arabikevään myötä saman ideologian jakavia organisaatioita jäsenekseen ilman että keskusjohto on virallisesti vahvistanut tätä suhdetta. Ottaen al-Qaidan toiminnan salaisen luonteen, laajempi tulkinta on oikeassa siinä, että saman ideologian omaavat organisaatiot voivat salaisesti olla osa al-Qaidaa, mutta tämän selvittäminen on hyvin vaikeaa.
2. Katherine Zimmerman: A new definition for al-Qaeda? Washington Post 31.1.2014
Zimmerman huomio varsin terävästi, että terroristijärjestönä salailu on al-Qaidan toiminnan elinehto, mutta se ei vaikuta pelkästään länsimaisiin tutkijoihin ja tiedustelupalveluihin vaan joskus se saattaa aiheuttaa sekaannusta myös jihadistien itsensä keskuudessa. Mutta mikä käytännön merkitys on loputtomilla keskusteluilla al-Qaidan määritelmästä? Kapeaa tulkintaa kannattavalle Obaman hallinnolle määritelmän seuraukset ovat varsin konkreettiset: Yhdysvaltain asevoimat katsoo, ettei se voi reagoida iskuihin, joiden takana ei ole al-Qaidaan kuuluva taho, kuten kapean määritelmän mukaan kävi Bengazissa syyskuussa 2012. Laajempaan tulkintaan uskova Zimmerman näkee, ettei kapea tulkinta al-Qaidasta mahdollista uhkaan reagoimista tarvittavalla tasolla. Al-Qaidan tapauksessa vihollista ei voida voittaa määrittelemällä se pienemmäksi.
3. Clints Watts: The Three Variations of al-Qaeda: A Primer. FPRI Footnotes, Joulukuu 2013
Huolimatta siitä, miten al-Qaidan määrittelee, miten se toimii on relevantti kysymys. Viime vuoden lopulla al-Qaidan kolmesta eri vaiheesta kirjoittanut identifioi muutamia kriittisiä eroavaisuuksia: Ensiksi, ”al-Qaida 3.0”:n paikallisjärjestöt ovat huomattavasti itsenäisempiä ja riippumattomia keskusjohdosta kuin aiemmin. Paikallisjärjestöt käytännössä rahoittavat oman toimintansa, ne saattavat kilpailla keskenään mikäli päätyvät samalle alueelle, ja niille paikalliset tavoitteet ovat al-Qaidan globaalia agendaa tärkeämpiä. Watts huomioi myös, kuinka al-Qaidan keskusjohdossa on kehittynyt tyhjiö. Al-Qaida tarvitsee uusien jihadistijohtajien esiinmarssia, mikäli se aikoo inspiroida muita verkoston jäseniä iskemään länsimaita tai muita ”kaukovihollisia” vastaan.
4. J.M. Berger: War on Error, Foreign Policy 5.2.2014
Bergerin mukaan al-Qaida on siirtynyt salaisesta terroritoiminnasta yhä enemmän sodankäyntiin. Se harjoittaa sissisodankäyntiä Jemenissä, rekrytoi vierastaistelijoita konflikteihin eri puolella Lähi-itää ja harjoittaa terrorismia lähinnä osana laajempia konflikteja. Terrori-iskujen suunnittelu ja toteuttaminen sota-alueiden ulkopuolella on enää pieni osa al-Qaidan toimintaa. Vaikka Bergerin mukaan terrorismin harjoittaminen on al-Qaidalle tällä hetkellä toissijaista, se voi kuitenkin muuttua tulevaisuudessa. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sotatoimiin osallistuminen tulee kuitenkin vaatimaan leijonanosan al-Qaidan huomiosta.
Hegghammerin mukaan arabikevään jälkeiset olosuhdemuutokset ovat antaneet tutkijoille hyvän mahdollisuuden testata yleisiä oletuksia, argumentteja ja hypoteeseja jihadismista. Hegghammer itse korostaa varsin terävästi, kuinka arabikevät on paljastanut al-Qaidan fragmentoitumisen: al-Qaidalla (Hegghammerin suosii termiä jihadiliike) ei ole enää yhtä jaettua suurstrategiaa tai yhtenäistä suuntaa. Se on myös paljastanut jihadiliikkeen ideologisen joustavuuden erityisesti mitä tulee vihollisten valintaan sekä todistanut vääräksi väitteen, jonka mukaan jihadismin leviäminen Lähi-idässä on tiukasti sidoksissa Yhdysvaltain harjoittamaan ulkopolitiikkaan.
Perinteisesti on myös ollut havaittavissa, kuinka al-Qaida on ollut perinteisempi terroristiliike. Arabikevään myötä, Bergerin argumenttia mukaillen, on käynyt yhä selvemmäksi että al-Qaidan paikallisjärjestöt harjoittavat myös sissisodankäyntiä (erityisesti Jemenissä ja Syyriassa), jossa tärkeässä osassa on myös alueiden hallitseminen sekä palveluiden tuottaminen. Tähän mennessä al-Qaidan paikallisjärjestöt eivät kuitenkaan ole onnistuneet tässä, mutta se saattaa muuttua tulevaisuudessa.
