Standartenfuehrer Max Otto von Stirlitz oli Neuvostoliiton oma James Bond.  Kun tv-sarja Kevään 17. hetkeä esitettiin 1973 koko Neuvostoliitto pysähtyi sitä katsomaan iltaisin. Fiktionaalinen supervakooja on säilynyt elävänä osana venäläistä populaarikulttuuria näihin päiviin asti, josta ovat osoituksena lukuisat vitsit. Vanha perinne että sarja uusitaan Voiton päivän tienoilla, vähän kuin Tuntematon sotilas itsenäisyyspäivän tienoilla Suomessa, on taas elvytetty henkiin. Vuonna 2009 sarjan 35-vuotisjuhlan kunniaksi siitä tehtiin värillinen versio, joka lienee maailman pisin väritetty elokuva ja on aikanaan myös näytetty Yle Teemalla. Kun pääosan esittäjä Vyacheslav Tikhonov kuoli myös presidentti Dmitry Medvedev ja Venäjän ulkomaantiedusteluvirasto esittivät perheelle surunvalittelunsa.

Sarjan nimi viittaa sen tapahtumiin, jotka sijoittuvat 17. päivän ajanjaksolle keväälle 1945. Natsi-Saksaan soluttautunut neuvostoagentti saa vihiä salaisista erillisrauhaneuvotteluista joidenkin johtavien natsien ja länsiliittoutuneiden kanssa. Stirlitzin tehtävänä on estää näiden toteutuminen. Teema oli neuvostoliittolaiselle historiankirjoitukselle tuttu; anglosaksiset kapitalistit alkoivat salaa valmistella kylmää sotaa sosialismin isänmaata vastaan jo toisen maailmansodan aikana. Nykykatsojalle Kevään 17. hetkeä on liian pitkä, kestäähän alkuperäinen versio yli kaksitoista tuntia. Tarinan anakronismit ovat jossain määrin koomisia; Saksan esitetään olevan yhä voimissaan ja potentiaalinen uhka Neuvostoliitolle muutamaa viikkoa ennen Berliinin valtausta. Berliinissä voi yhä huoletta käyttää metroa ja käydä kahviloissa. Vaikka tv-sarja on ylivoimaisesti kuuluisin, niin se ei kuitenkaan ole ainoa neuvostoliittolainen vakoojatarina.

Vuonna 1968 ilmestynyt minisarja ’Miekka ja kilpi’ (sarjan nimi on viittaus KGB:n logoon), kertoo perin samankaltaisen tarinan. Se on huomattavasti lyhyempi, ja draaman kaari toimii siten paremmin. Myös siinä neuvostoagentti joutuu sabotoimaan saksalaisten ja petollisten anglo-saksien välisiä tunnusteluja, sekä pääsee vapauttamaan keskitysleirivankeja. Erityisen ironista on kuvaus vastarintaliikkeestä yhtenäisenä, kommunistisena ja venäläisten johtamana kokoonpanona, johon kuuluu ihmisiä kaikkialta (Itä-Euroopan tulevista satelliittivaltioista) jotka kamppailevat totalitaarista järjestelmää vastaan. Sarjahan esitettiin ensimmäistä kertaa Prahan kevään vuonna, kun Varsovan liiton tankit olivat antamassa veljellistä apua Tsekkoslovakiaan. Erityisesti Miekka ja kilpi -sarjan hieno tunnusmusiikki on jäänyt elämään, johon palaamme jutun lopussa.

Mielenkiintoista neuvostoliittolaisessa vakoojagenressä on että sitä alettiin tekemään turvallisuuspalvelun johtajan Yuriy Andropovin aloitteesta, osana kampanjaa parantaa KGB:n mainetta. Sen sijaan että kansalaiset olisivat muistelleet KGB:n edeltäjän NKVD:n roolia Stalinin puhdistusten toteuttajana, nuorisolle luotiin esikuvia urhoollisista neuvostoagenteista, jotka taistelivat omalta osaltaan isänmaan puolesta natsismin uhkaa vastaan. Stirlitzia ei kuvata dogmaattisena kommunistina, vaan ennen kaikkea isänmaallisena, hieman melankolisena, päättäväisenä hahmona, joka käy omaa hiljaista sotaansa. Toisin kuin kapitalistinen Bond, Stirlitz ei ole naistenmies ja on uhrannut perhe-elämänsä ja hänen ainoa paheensa on ketjutupakointi. Tämä kehityssuunta, neuvostoliittolaisen nationalismin loihtiminen, ei tietenkään ollut uusi; Stalin oli jo ennen sotaa alkanut luoda kommunistis-nationalistista ideologiaa Neuvostoliitolle alkuaikojen internationalismin sijaan.

Agenttimyytin hämmentävästä elinvoimasta kertoo jotain miten Anna Chapmanista tehtiin epäonnistuneen vakoilu-uransa jälkeen mediapersoona, joka on sekaantunut niin miestenlehdissä poseeraukseen, leijonankesytykseen kuin Kremlin nuorisojärjestöön. Viime uutena vuotena Venäjän valtiontelevision gaalassa Chapman esiintyi Stirlitz-sketsissä, jossa yritettiin luoda kuvaa hänestä rohkeana ja isänmaallisena nuorena. Myös analogia vaatimattoman ja vähäsanaisen sankarin arkkityyppi Stirlitzin ja Saksassa tiedustelumiehenä palvelleen Vladimir Putinin kanssa on melko selkeä, jota on pyritty vahvistamaan julkisuustempauksilla. Chapman ja muut Yhdysvalloista pois potkitun vakoojarenkaan jäsenet otettiin sankareina vastaan. Youtubesta löytyy video, jossa monitoimimies Putin tarjoaa aisteja järisyttävät versiot sekä Blueberry Hills-kappaleesta että soittaa pianolla Miekka ja kilpi -sarjan tunnusmusiikin ’Mistä alkaa isänmaa?’

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=dpQluKMCrak]

Lopuksi yksi tyypillinen Stirlitz-vitsi: Eräänä päivänä, Stirlitz oli pukeutunut puna-armeijan univormuun, kantoi punalippua ja lauloi Kansainvälistä marssien Prinz-Albrecht-Strassea pitkin. Koskaan aiemmin hän ei ole ollut näin lähellä epäonnistumista.

Linkkejä:

Kevään 17. hetkeä -tunnusmusiikki ’Jossain kaukana’

Miekka ja kilpi- tunnusmusiikki ’Mistä alkaa isänmaa?’

Kevään 17. hetkeä –sarja englanniksi tekstitettynä

Miekka ja kilpi –sarja englanniksi tekstitettynä