Haluatko Unkarin florintteja halvalla? Moody’silla on sinulle tarjolla alennuskoodi: Baa3. Kuva: Wikimedia.

Euroalueen nytkähtäessä kriisikokous toisensa jälkeen kohti harmagedonnin reunalla sijaitsevaa pakkosopimusta ja pelastusta, on euroalueen naapurimaiden – Iso-Britanniaa ja Ruotsia lukuunottamatta – tilanne jäänyt vailla suurempaa huomiota. Toissa viikolla uutiskynnys kuitenkin rikottiin Suomessakin, kun Unkari joutui pyytämään kansanväliseltä valuuttarahasto IMF:ltä apua jo toistamiseen sitten vuoden 2008 finanssikriisin ja toisaalta Moody’sin tiputettua maan luottoluokituksen alimpaan Baa3-sijoitusluokkaan. Unkarin synkeä talouskehitys on kuitenkin laajemman huomion arvoinen useammastakin syystä.

Ensinnäkin, Unkarissa tapahtuva pankkitoiminta on käytännössä täysin ulkomaisissa, erityisesti itävaltalaisissa käsissä. Kolmen suurimman itävaltalaisen pankin Ersten, Raffeisenin ja Bank Austrian yhteenlaskettu velananto on entisissä itäblokin maissa suurempi kuin Itävallan BKT, ja toisaalta Unkarin osuus tästä potista on suurempi kuin yhdelläkään muulla maallla. Näin ollen Unkarin ajautuminen lamaan voisi pahimmillaan aiheuttaa konkurssin yhdelle tai useammalle näistä pankeista. Kukin voi tykönään kuvitella, miten näiden pankkien pelastaminen vaikuttaisi Itävallan AAA-luottoluokitukseen. Näin teki myös Itävallan keskuspankki, joka paitsi vaati maansa pankkeja täyttämään Basel III –ehdot jo vuodesta 2013 lähtien ja hankkimaan markkinoilta lisäpääomitusta, myös asetti tiukat raamit itävaltalaisten pankkien ulkomaisten tytäryhtiöiden lainanannolle, sillä uusien vaatimusten myötä uusien lainojen suhde talletuksiin ei saa ylittää 110%. Tämäkään ratkaisu ei kuitenkaan ole ongelmaton – esimerkiksi Unkarin yksityisen sektorin lainalähteiden kuivuessa on vaikeaa kuvitella kulutuksen toipuvan ainakaan lähiaikoina, mikä taas lisää laman ja sitä myöten pankkien luottotappioiden riskiä.

Unkarin tilanteesta tekee mielenkiintoisen myös sen nykyisen taloudentilan yhtymäkohta Suomen 1990-luvun alun lamaan. Kuten Suomessa laman kynnyksellä, on unkarilaisten kotitalouksien ulkomaisena valuuttana nostetun lainan määrä merkittävä, ja yhteenlasketun valuuttariskin määrä uhkana taloudelle. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa silloinen hallitus jopa aloitti valistuskampanjan ulkomaisina valuuttoina nostettujen lainojen valuuttariskistä. Kampanjan vaikutus oli marginaalinen ja tilapäinen. Alla olevasta kuvasta näemme, kuinka viime vuoden toisen kvartaalin lopulla Unkarin kotitalouksien ulkomaan valuutassa nostettu laina vastasi jo 40 prosenttia maan BKT:sta. Sveitsin frangeina ja euroina nostettujen lainojen valuuttariskit ovat jo paikoin toteutuneet, mutta tilanne voi mennä vielä huomattavasti pahemmaksi, etenkin jos florintti devalvoidaan.

Viimeisin käänne tilanteessa on pääministeri Orbanin hallituksen vihjailu talouskurin lykkäämisestä jopa vuoteen 2016 asti. Tämä on sinällään ymmärrettävää, mutta on vaikeaa nähdä miten Unkari voi parantaa luottoluokitustaan ja lainakorkoaan synkkien näkymien ja Orbanin paikoin poukkoilevan politiikan keskellä. Toisaalta IMF tuskin tulee suostumaan Orbania tyydyttäviin velkaehtoihin, minkä Orban itsekin tietää hyvin kieltäydyttyään IMF:n vaatimasta talouskurista viime vuonna.

Unkarin matka talouskriisin käänteissä on ollut surullinen yhdistelmä huonoa ja poukkoilevaa talouspolitiikkaa, joka ei puuttunut ulkomaan valuutassa nostetun (asunto)lainan kasvavaan edullisuuteen suhteessa maan omassa valuutassa nostettuun lainaan. Sopii toivoa niin Unkarin kuin euroalueen kannalta, ettei rajun taipaleen huipuksi muodostu Suomen 90-luvun alun laman kaltainen talouden syväjäätyminen. Juuri nyt tämä vaihtoehto ei näytä kovin epätodennäiköiseltä.